Juhannusaatto on muistojen aikaa tässä pihassa , sillä pikkumiehen äiti kastettiin tuossa aidan takana .Kastekukkaset oli saatu tämän pihan upeista valkoisista sireeneistä , nyt ne olivat jo aikaa kukkineet .Silloin muinoin täällä oli vain viisi taloa , me ja neljä muuta .Helluntailaiset, jehovalaiset , mormoonintapaiset , kirkkoon kuuluvat ja yksi pakana .Tuosta huolimatta paikka oli kuin keskellä satua , vanhoja omenapuita ja villiintyneitä pihoja . Nyt kaikki tuo on kadonnut , talomme on ympäröity kaksikerroksisilla pientaloilla ja yksityisyys on kadonnut .Vain "keinoemo" asustaa mökkiään enää , ehkä ei hänkään kauaa .
Juhannuspäivänä tarjosin ruuan Ysikasille ja systerille, pikkumies tietysti mukana.Kerrostaloihmisen on käytettävä ne mahdollisuudet , mitä hänelle on annettu , joten parvekkeelle vain koko jengi ! Se on kesä nyt ja paremmaksi ei tule !Ysikasi yritti selostaa , jotta on vähän kylmää, mutta sinne hänkin joutui , villasukkineen . Ehkä nyt tulevalla viiikolla sukat katoaa , kun superhellettä luvataan .
Musiikki on pikkumiehen ehdoton suosikki , Mummin vanhat levyt on heti laitettava soimaan , piano on aukaistava ja Täti-Tuuti saatava mukaan soittamaan .Täytyy vain toivoa , että tuosta yhteissoitosta naapurit nauttivat , kuuluvuus yli Töölönlahden oli taattu .Miksi uni ei tule ?! Eipä vastausta tarvitse kauan etsiä ...tuollahan se mollottaa , Miina Äkkijyrkän lehmien yläpuolella .Suurena ja keltaisena kuin juusto .
2 kommenttia:
Kivat tunnelmat, ikähaitariakin riittävästi. Ja kaiken kruununa komea kuva suuren suuresta kuusta, jota minäkin yöllä tovin ihmettelin.
Parveke on oiva paikka hyvästä ruuasta nauttimiseen, jos on kohtuullinen sää. Superkuu näkyi täällä mökillä hetken ja sitten tuli usvaa tai sumua. Ei kokon kokkoa nähty, liian kaukana kokkoilivat. Lieneekö jo katoavaa kansanperinettä?
Lähetä kommentti