Naisvaikuttajia

Vielä on lunta maassa , ei ole pikkukengällä asiaa ulos , jos meinaa poiketa keskikaupungin asfaltilta .Tikantuvassa ystäväni haukkailee happea suurella parvekkeella , auringon paisteessa , jos taivas suo.Lenkille pitäisi päästä , mutta iltapakkanen jäädyttää kentät ja polut liukkaiksi , joten odottelemme päivähetkeä ja plussa-asteita , niitäkin on säätytön mukaan tulossa.Surullista on kuunnella elämää lukkojen takana,"uuden kodin " hidasta rakentumista,elämähallinan hiljaista katoamista.Ilo on nähdä hymyn leviävän kasvoille ja saada helpottunut halaus :"Ihanaa ,kun tulit , saa jutella jonkun täysjärkisen kanssa ."

– elämää ja tekoja
Sederholmin talon näyttely kertoo suomalaisten naisten pyrkimyksistä omaan oikeutettuun tilaansa yhteiskunnassa.
Naisjärjestöjen Keskusliiton 100-vuotisjuhlanäyttely Naisten huoneet – elämää ja tekoja tekee näkyväksi tasa-arvon historiaa Suomessa ja esittelee suomalaisia vaikuttajanaisia ja naisjärjestöjä. Mukana ovat niin yhteiskunnalliset edistysaskeleet, harrastustoiminta kuin arjen selviytymiskeinotkin

Ihmeekseni olen huomannut olevani aktiivijäsen Naisliitossa .Tänäänkin istuin Sederholmintalossa kuuntelemassa esitelmiä vuosisadanvaihteen vaikuttajanaisista , joiden jatkajia harras kuuntelijajoukko oli .Jonkinlaista itserankaisua lienee oleminen ja liikkuminen tuon porukan seurassa; miksen elämöinyt ja vaikuttanut vaimo-äiti-elätti-kotirouva-rintamalla aikoinani ,vaan olin ihan tyytyväinen aikaansaannoksiini .Siis tyttäriini ja heidän toimiinsa , niistä jopa vielä nauttien .Olisi pitänyt ruveta politikoimaan Eläkeläisten puolueessa jo vuosia sitten , kuten jälkikasvuni leikkimielisesti ehdotteli ottaessani kantaa Hesarin mielipidesivuilla yhteen jos toiseen.Olisi pitänyt ,niin , se on se lause , joka tulee usein eteen .

Meidät Bridge-kerholaiset oli kutsuttu pelaamaan Sederholmin taloon näytösluonteisesti .Asetimme pöydän ja kortit tuohon vaaleanpunaiseen huoneeseen oven lähelle ,tarkoituksena herättää kiinnostus peliä kohtaan. Naisvaltaisessa joukossa ei hiljaista hetkeä ole , me juttelimme oven toisella puolen ja joku piti esitelmää toisella puolen .Normaali sotkuhan siitä tuli ja sihteerimme murhaavan kiukkuinen katse ja käsky olla hiljaa sai meidät tarttumaan pöytään ja muuttamaan kortteinemme kauimmaksi kirjaston hämärään .Olin juuri kuunnellut esitelmän aiheesta , kuinka me naiset olemme liian kilttejä.Niinhän siinä kävi nytkin alistuimme ihmettelmättä , kutsuttu ja karkoitettu .Ei olisi tapahtunut miesten joukossa .Sanoiko joku , että naiset ovat susia toisilleen ?!

Galleria Bulevarsi 7:ssä hehkuvat värit .Vaasalaisen taiteilijan Sari Haapaniemen öljymaalaukset pysäyttivät ,ikkunassa "Kukkivat unikot "suorastaan hypähtivät silmille , mutta sisällä oli se , jonka olisin seinälleni ottanut , jos vielä olisi ollut jokin suuri seinä taulutettavana."Pihlajanmarjat " , syksykö siinä viehätti vai tuo "Gallen-Kallelan -punainen "?!