Sovinto
Svinalängorna (2010)
Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Pernilla August
Pääosissa: Noomi Rapace, Outi Mäenpää, Ville Virtanen, Ola Rapace, Tehilla Blad
Lapsuuden päivät: koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Sovinto jättää kurkkuun nyrkin kokoisen palan. Se osoittaa sydäntä riipaisevalla tavalla, kuinka vanhemmilla on valta särkeä lapsensa - ja usein jopa ilman, että he itse huomaavat näin tapahtuvan.Leenankaan lapsuus ei silti ole läpeensä kurja, mukaan mahtuu myös aurinkoisia päiviä, jolloin kaikki tuntui olevan melkein normaalisti. Kuitenkin nurkan takana odottaa koko ajan se hetki, kun asiat luisuvat sivuraiteille niin pahasti, että seuraukset ovat peruuttamattomat.Elokuva on kaikessa karuudessaan silti pohjimmiltaan lämminhenkinen ja humoristinenkin. Se osoittaa lohdullisella tavalla, että rikkinäistenkin rakennuspalikoiden varaan on mahdollista rakentaa uutta.
Svinalängorna (2010)
Lajityyppi: Draama
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Pernilla August
Pääosissa: Noomi Rapace, Outi Mäenpää, Ville Virtanen, Ola Rapace, Tehilla Blad
Lapsuuden päivät: koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Sovinto jättää kurkkuun nyrkin kokoisen palan. Se osoittaa sydäntä riipaisevalla tavalla, kuinka vanhemmilla on valta särkeä lapsensa - ja usein jopa ilman, että he itse huomaavat näin tapahtuvan.Leenankaan lapsuus ei silti ole läpeensä kurja, mukaan mahtuu myös aurinkoisia päiviä, jolloin kaikki tuntui olevan melkein normaalisti. Kuitenkin nurkan takana odottaa koko ajan se hetki, kun asiat luisuvat sivuraiteille niin pahasti, että seuraukset ovat peruuttamattomat.Elokuva on kaikessa karuudessaan silti pohjimmiltaan lämminhenkinen ja humoristinenkin. Se osoittaa lohdullisella tavalla, että rikkinäistenkin rakennuspalikoiden varaan on mahdollista rakentaa uutta. Näyttelijänä paremmin tunnetun Pernilla Augustin esikoispitkä Sovinto pohjautuu Susanna Alakosken August-palkinnon voittaneeseen romaaniin Sikalat (Svinalängorna). Elokuva kertoo takautumina tarinan nyt jo aikuisen Leenan (Noomi Rapace) lapsuuden lopusta ja kasvusta alkoholistiperheessä 1970-luvun Ystadissa. Nuorta Leenaa näyttelee vähäeleisen herkästi ja uskottavasti Tehilla Blad. Leenan vanhempina nähdään pelottavan uskottava Ville Virtanen ja Outi Mäenpää, joka palkittiin suorituksestaan Guldbaggella.
Otsikoksi kopioimani sanat kuvaisivat paremmin nyt nähtyä elokuvaa .Sovinto toki tehtiin , mutta vasta kuolinvuoteella .Sovinto itsensä kanssa , että pystyy jatkaamaan elämäänsä , huolimatta siitä , että ei voi unohtaa ja antaa anteeksi .Elämä kuitenkin jatkuu , virheitä tekee jokainen .Inhoittava , muistoihin vievä ,mutta pakko katsoa. Sairasta sekin .Suuri sali oli melkein täynnä ,alkurapinan jälkeen tuli hiljaisuus .Oliko leffa terpiaistunto ?Penkeillä istui vanhaa ja nuorta.Nyt tiedän , miksi käytän hammasharjaa vessan kraanan puhdistamiseen.
Almanakan mukaan on kevät. Aurinko paistaa vastapäisen talon seinään ,kai pitäisi mennä ulos.Katuja ei jaksa rampata , puiston lukupenkki on vielä lumen alla , mutta onhan minulla parveke!Villaista
ylle ja alle , kirja käteen ja siitä se kevät alkaa. 
Tosin oudolla aiheella , Taina Teerikangas on kirjoittanut kirjan oman arkun rakennuskurssista .Puolivälin jälkeen päätin lukea sen loppuun , mutta kurssille en mene .
ylle ja alle , kirja käteen ja siitä se kevät alkaa. 
Tosin oudolla aiheella , Taina Teerikangas on kirjoittanut kirjan oman arkun rakennuskurssista .Puolivälin jälkeen päätin lukea sen loppuun , mutta kurssille en mene .
2 kommenttia:
Sikala pitäis sekä lukea että katsoa. Mutta, mutta: koko 80-luku meni minulta ruotsinsuomalaista kirjallisuutta etsiessä ja tonkiessa niin, ettei enää oikein riitä siihen intoa. Siksi toiseksi Alakosken aiheita käsittelivät vahvasti jo Hannu Ylitalo 1960- ja 70-luvuilla, samoin Antti Jalava 80-luvulla. Siinä kärki. Moni muu ruosukirjailija olis tarpeen mainita näiden lisäksi. Näyttää muuten unohtuneen kriitikoiltakin...
En ole vielä ehtinyt katsomaan elokuvaa, mutta kirja teki suuren vaikutuksen. Se oli järkyttävä, mutta toisaalta niin inhimillinen ja lohduttavakin tytön selviytymistarina. Tuli mieleen työajat Lastensuojeluvirastossa 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa. On kai jotakin hyvääkin tapahtunut näiden vuosikymmenien aikana.
Lähetä kommentti