Hyvä poika -ilman heittomerkkiä.

Zaida Bergroth (Skavabölen pojat) vakiinnuttaa toisella pitkällä ohjauksellaan paikkansa maamme elokuvantekijöiden eturivissä. Hyvä poika on tyylikkäästi kerrottu ja eheä kokonaisuus, joka käsittelee vaikeita teemojaan taiten.
Bergrothin ja Jan Forsströmin käsikirjoitukseen pohjaava elokuva sijoittuu muutaman kesäisen päivän ajalle. Näyttelijä-äiti Leila (Elina Knihtilä) vie poikansa, lukioikäisen Ilmarin (Samuli Niittymäki) ja pikkuveli Unton (Eetu Julin) huvilalle viettämään kesälomaa. Kaupungissa julkisuuden tuottama stressi on kasvanut liian suureksi, kun lööppejä hallitsevat raflaavat tekstit Leilan äskettäisestä ensi-illasta.Elokuvassa on niukat ainekset: äiti, kaksi poikaa, äidin ja pojan kesäihastukset. On hulppea huvila ja kuumana hohkaava kesä. Ei siinä enempää tarvitakaan, kun kaikki kyseiset henkilöt ovat riittävän sekaisin, tunnevammaisia ja kykenemättömiä asettumaan toisen asemaan.

Kokeilin , kuinka nopeasti pääsen kotoa elokuviin .Nopea vaatteiden päälleheitto , riuska kävely ja kymmenessä minuutissa olin lippukassalla.Sali oli jo pimeänä , alkumainokset meneillään ,mutta ennätin .Kotimaiset täytyy käydä katsomassa , tämäkin , vaikka osasin aavistaa näkemääni .Äidin ja teini-ikäisen pojan välisiä ongelmia ratkottiin maisemassa , joka oli puuta ja kalliota , valkoista hiekkaa ja merta. Puhdasta sielunhoitoa meille katsojille , mutta ei riittänyt elokuvan henkilöille.Äidin liiallinen nojaaminen poikaansa ja siitä johtuva pojan yliampuva hoiva ja suojelu äitiin johti pojan sairastumiseen ja äidin heräämiseen omasta osuudestaan tarinan kulkuun.Ehkä kaikki vielä oli pelastettavissa ,ehkä oli jo myöhäistä .Onnistuvasti näytettin myös pikkuveljen katoamista mielikuvitukseen , siinä maailmassa kaikki oli hyvin .Kuvaus oli kaunista , lähikuvaa runsaasti ,eikä ollut kiire minnekään .Hyvin kesäinen tunnelma.