Lämpöä plus kolme

Avasin virallisesti itselleni kevään tänään .Lukupenkkini oli päässyt lumesta vapaaksi ja levittäydyin kirjoineni ja kameroineni koko penkille , niinkuin meillä suomalaisilla on tapana .Viereiselle penkille istahti hyvin epätyypilliseen kansalliseen muottiin sopiva miehenkilö , istahti ja sanoi "Hyvää päivää " .Vikkelänä , mutta järin hämmästyneenä , vastasin "päiväni " ja jäin odottelemaan mahtaneeko tuo lausahdella lisää .Kului pari tuntia , sain kirjani luettua , herrasmies nousi ylös , tuumasi , jotta " alkaa tuulla " , johon minä , että " niinpä näyttää , mutta joka säde on nyt otettava talteen ".Kevyt kumarrus ja poistuminen. Olo oli kuin "Menneessä maailmassa "!

Luin Donna Leonin "Ystävä sä lapsien " loppuun.Hieman murheellinen loppu , lasten kohdalla oikeus ei toimi.Italialaisista mielikuvana ollut vikkelyys saa kyllä kokonaan vastakkaisen kuvan Paolan ja Brunettin elämänkuvioista .Rauhallista ja auvoista onnea , jonka ruokailua ja viininmaistelua rikollinen maailma häiritsevästi joskus keskeyttää :"Paola antoi kirjan pudota rinnalleen hiukan melodramaattisesti.Hän maistoi viiniään ja kohotti hyväksyvästi kulmiaan."Tämä on loistavaa, mutta eiköhän yksi pullo riitä meille illalliseen asti ."Hän maistoi uudestaan. "Tosi hyvää , eikö totta ?" Brunetti sanoi.Paola nyökkäsi ja joi vielä ."

Taisin nähdä ensimmäisen kevään mustarastaani. Siinä se kuopsutti multaa touhukkaana ja jotain löysikin ,kun kokkaret vaan lenteli . Ehkä se vielä laulaa lurittaakin .

Soittelin keskimmäiselle.Siellä se elelee luxuselämää (näin koti-Suomen vinkkelistä katsottuna ), viikonloppu Davosissa laskettelmassa , seuraavana Italiaan sukeltamaan. Ja Zurichissä lämpö nousi pariinkymmeneen! Nuorimmainen suuntaa Kuubaan .Siellä oli juuri maanjäristys saaren toisessa päässä.Kuuma sielläkin . Ja vanhin istuttelee kukkasia Kalifornian auringossa .Narsissit ovat jo entisiä , toisin kuin mummilla , jossa kukintaa saa odotella Juhannukseen, jos lumet vielä silloinkaan ovat sulanneet.