Frank Andersen ohjeisti Jaakko Eerolaa (James)ja nimiroolin Maki Nakagawaa La Sylphide -baletin harjoituksissa keskiviikkona.
Kansallisoopperan suurella näyttämöllä perjantaina ensi-iltansa saanut La Sylphide -baletti on todellinen klassikko.
Tanskalaisen Auguste Bournonvillen (1805–79) koreografia sai ensi-iltansa Kööpenhaminassa 1836 ja on ollut ohjelmistossa siitä pitäen.
Suomen Kansallisbaletti esittää teoksen nyt ensimmäistä kertaa. La Sylphide kuuluu romantiikan ajan ensimmäisiin merkkiteoksiin. Teoksen nimi tarkoittaa metsänhenkeä tai keijukaista. "Sylfidi ei ole elollinen olento", Frank Andersen tiivistää.
Alun perin La Sylphide on ranskalainen baletti, joka sai ensi-iltansa Pariisissa 1832. Suureellinen ylöspano sisälsi teknisesti vaativan kohtauksen, jossa 15 tanssijaa leijui ilmassa.
Kansallisoopperan suurella näyttämöllä perjantaina ensi-iltansa saanut La Sylphide -baletti on todellinen klassikko.
Tanskalaisen Auguste Bournonvillen (1805–79) koreografia sai ensi-iltansa Kööpenhaminassa 1836 ja on ollut ohjelmistossa siitä pitäen.
Suomen Kansallisbaletti esittää teoksen nyt ensimmäistä kertaa. La Sylphide kuuluu romantiikan ajan ensimmäisiin merkkiteoksiin. Teoksen nimi tarkoittaa metsänhenkeä tai keijukaista. "Sylfidi ei ole elollinen olento", Frank Andersen tiivistää.
Alun perin La Sylphide on ranskalainen baletti, joka sai ensi-iltansa Pariisissa 1832. Suureellinen ylöspano sisälsi teknisesti vaativan kohtauksen, jossa 15 tanssijaa leijui ilmassa.
Eilen olin miehen , tyttären ja kummitytön kanssa katsomassa balettia , jota mainostettiin perinteiseksi , tyllihamosineen ja kovakärkisineen, ja olihan se sitä . Tanssi oli paikoin herkkää , paikoin hauskaa skottityylistä ruutuhameineen .Lavastus oli satumaista ja kaunista .Ainoa vika oli esityksen lyhyys.
Tänään oli sitten kova kokemus .Sello -Schumannin sellokonsertto a-molli - etelä-Korealaisen sellistin esittämänä.Pidän sellosta , mutta en , kun sitä soitetaan "narisuttamalla ".Young-Chang Cho oli varmasti taiturimainen soittaja , hänelle taputettiin reippaasti ja arvostelut tulevat olemaan hyvät , silti nyt kuulemani esitys ei koskettanut minua .Ei myöskään Mummia tai miestä .Eikä kaiketi vieressä unia vetelevää naista. Puoliajan jälkeen oli sitten Sallista .Tietysti , koska kapellimestarina oli Okko Kamu.Kuulimme Uuteen Seelantiin sijoittuvan sinfonian .Kaiketi irralliset ,äkkiä rävähtävät eri soittimien "esittelyt " ilmensivät tuon mantereen eläimistöä ja luontoa yleensäkin .Niin kai se oli tarkoitettu . Mielenkiintoista oli kuulla uusia soittimia , mutta musiikilliseksi nautinnoksi en sitä kovin tunnistanut .Sillekin esitykselle yleisö taputti .
Ehkä huomenna bridgessä pääsen hiukan helpommalla.
Aina silloin tällöin kokeilen Daniele Steeliä.Hän on kirjoittanut todella monta kirjaa ja suurin osa lienee romanttisia jännäreitä . Kirjasto näyttää ottavan ne valikoimiinsa välittömästi ilmestyttyä .Nyt on yöpöydällä uusin -kirjastosta haettu pikalaina -"Sisarukset " , jota kuvataan lämpimäksi ihmissuhdekuvaukseksi . En saa siihen minkäänlaista otetta . Kuten ennenkin , teksti on minusta tavattoman tökeröä , suorastaan huonoa .Juonikin arvattavissa . Mikähän niissä vetää ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti