Kun olisi vielä se hiljaisuus.

Satumainen talvi jatkuu ja niin kuin päätin , että en kuvia ota , tuonne Kaisaniemen Kasvitieteelliseen marssin iso kamera kaulassa.Vaikka koko Suomi kylpee valkoisessa puuterihuurussa ja miljoonia kuvia tallennetaan , ne omat kuvat ovat kuitenkin aina niitä parhaita.

Kaikki oli täydellistä , vain hiljaisuus puuttui.

Stieg Larssonin romaaniin perustuvaa elokuvaa on ehditty jo ylistää Pohjoismaiseksi suurelokuvaksi. Se on puhdasverinen jännitystarina, joka ei mässäile veriteoilla vaan haastaa katsojan moraaliseen pohdintaan siitä, milloin väkivalta on oikeutettua.

Elokuva "Miehet jotka vihaavat naisia " on järjestyksessa toinen kolmesta Larssonin kirjasta.Huolellisesti tehty, paljon kaunista kuvaa , kiirehtimätön .Lisbeth Salanderin roolihahmo oli hiukan "köykäinen" , miten lie tuntevat katsojat , jotka eivät ole kirjaa lukeneet !?Totuuden nimessä on kyllä myönnettävä , että moista tehopakettia kuin kirjan Salander on , lienee melko mahdoton luoda kankaalle,hän olisi yli-ihminen ja saattaisi päätyä naurettavuuden puolelle . Mitään taidenautintoa ei tässä menetä , vaikka ei kävisikään katsomassa ,siitä huolimatta taidan mennä katsomaan sen kolmannenkin .Sitten ne on nähty.

Wesstön "Älä käy yössä yksin " odottaa lukijaansa yöpöydällä.Tähän asti teksti on koko lailla pessimististä , hidasta luettavaa.