Näin se sitten meni

Se meni näin: Mies sai laskun, jossa oli puhelinlaskua sekä Telialta että Elisalta. ”Minulla ei ole mitään tekemistä Elisan kanssa” ja laittoi tekstarin Elisalle terveisin, että oli poistanut nuo tilatun näköiset jutut. Katselin siinä laskua ja epäilin koko poiston mahdollisuutta, kun tilaus oli määräaikainen ja loppuisi vuoden 28 lopussa. Torstaina oli pelipäivä

ja olin valmiiksi Kampissa, kävelin siis Elisalle, jossa varmaan huokaavat, että nyt se taas tuli! ”Juu, määräaikainen , ei voi poistaa.” Summia siinä ihmettelin, kun en osannut heti poiskaan lähteä ja kysäisin, jotta miksikähän  minä maksan Ruudusta melkein 15 euroa, kun tässä miehen paperissa näkyy, että se on alle kympin? Ei olisi pitänyt kysyä, sillä myyjänä oli hyvin aktiivinen ja mukava nuori nainen, joka näköjään osasi hommansa. Siispä hetken kuluttua olin ostanut Elisan digilaatikon (vain yksi johto ja laatikko kymmenen kertaa kymmenen) ja samalla mies pääsi eroon kaksinkertaisista tilauksista, mistä koko juttu alkujaan lähtikin. Ja olihan se hyvä, joku tolkku urheilun katsomisellakin, eiköhän yksi maksukanava riitä. Jutun kruunuksi vielä vaadin, että myyjä näyttää minulle oikein televisiosta, miten siellä kaikki nyt toimii! Tulin tietoiseksi, että entinen kapula pois ja vain yhtä nappulaa painetaan ja siinä se! Miten ihanan helppoa!

Elisan kassi kädessä matkustin metrolla kotia kohti, hieman epäilys jutun helppoudesta alkoi nostaa päätä, joten pudotin kassin huoneeni lattialle ja jätin siihen. Kertomatta mitään. Katselimme vanhalla kapulalla täysin toimivaa televisiota, balettikilpailutkin,

näimme Jammun kertovan innostuneena oppilastensa harjoituksista ja harmittelin, kun en ollut saanut aikaseksi mennä paikan päälle. Tosin on myönnettävä, että television kuva toi tanssin kilpailijat lähelle huomattavasti tarkemmin kuin olisin nähnyt paikan päällä, nythän oli kysy kilpailusta, ei kokonaisesta esityksestä. Elisan kassi odotteli nurkassa sveitsintyttäreni ja hänen suomimiehensä luvattua tuloa, joka viipyi juuri sen verran, että kiukuissani olin täysin valmis viemään koko kassin takaisin kauppaan. Telkkarissamme on kummalliset jalat ja koko hökötys mahtuu juuri ja juuri pöytätasolle, minä pelkäsin kippaavani nurin koko koneen, enkä sitä saisi enää itse ylös.

He saapuivat, olivat tutustuneet Hesan ihmeisiin, tällä kertaa Harakan saareen

ja kiukkuisiin hanhiin. Kokemus oli kuulemma ainutkertainen, mutta ei suositeltava. Kahvilaakaan ei saarella ollut, mukana tuodut pullat toimivat nyt nälän karkottajina. Ja sitten minä pyysin ”Pientä apua”! Kuten myyjä kertoi, ”Tämä pää vaan televisioon ja toinen siihen laatikkoon. No tietysti täytyy sähköjohto seinään laittaa!” Siis kaksi johtoa, vaikka minä ostin vain yhden!

Se sähköjohto lattian raossa oli sitten se vaikein osa, nopeasti kaikki hoituu! Tytär otti kännykkäni, mies luki ohjeet ensin ja sitten he alkoivat. Sitä ”vain –yksi-johto-ja thats it!” Sitä kesti kaksi tuntia, minulta meni hermo, mies meni nukkumaan ja tulos oli KAKSI KAPULAA! Mutta tulihan kaikki kuntoon, oletin. sitten joimme kahvit.

 Seuraavana päivänä noudatin tarkoin lappusta, johon tytär oli äidilleen ohjeet kirjoittanut, vain Elisa viihteen kanavat näkyivät. Kävin ulkona hermoja lataamassa, yritin taas. Kun ei niin ei. Sitten muistin, että myyjä korosti, jotta laita se vanha kapula kokonaan pois ja käytä vain uutta. Yösydännä sitten tein kuten oli käsketty ja outoa kyllä, onnistuin löytämään kaiken. Tyytyväisenä menin nukkumaan ja lukemaan Satu Rämön viimeistä ”Tinnaa”.

Tänään on sitten uusi päivä. Ja uudet kujeet kuten sanotaan. Eilinen tapa hoidella televisio, ei onnistunut. Mies räpläsi jotain, komensin sulkemaan koko töllön.  Tuumaushetki parvekkeella rauhoitti ja aloitin uudelleen, uutiset ilmaantuivat kanavalle yksi, kuinka ja miten, ei mitään hajua. Sitä sitten seurasimme, taisi vanha Bondikin olla sillä kanavalla. Kone on nyt suljettu ja edessä on huominen, onpa jännittävää tämä tekniikan maailma!

Kaksi kuvaa on vielä laitettava, koululaiseni kävi parturissa,

lupasin mukavalle parturipojalle, että laitan kuvan Faceen, mainosta hänelle, siinä Kampissa "Kotirouvaa" vastapäätä. Ja toinen onnittelukuva yksistä lapseni synkkäreistä, joita ihmettelin sanoilla, että olipa kaikki juhlijat hyvin kammattuja ja siistejä!