”Voihan sitä
näinkin sunnuntaita viettää”, tuumasin. Eläkeläisellä on aikaa ja kun
kotisuomen tavallinen teeveekään ei kummosia ohjelmia esitä ja taivas suoltaa
vettä, niin samahan se on mitä siinä räpläät.
Räplätty on.
Elisaviihde tarjosi mukavan uutuussarjan, norjalaisen sairaalasarjan, kehutunkin.
Jotenkin se oli nyt sen yhden kapulan juttu, siispä istuin yömyöhään
katsellen yhteen menoon koko kahdeksan
osaa. Hienosti napautin pois kaikki ylimääräiset avaukset ja nautin
elokuvaillastani. Finnkino ei enää näytä tuovan maahan katsottavia elokuvia,
ehkä niillä on joku yhteinen ajatus pitää ihmiset kotisohvalla ja ladata hyvät
elokuvat esimerkiksi tuonne Elisa-viihteeseen? Kun Hesarin ohjelmasivulla
kerrotaan jostain laatuelokuvasta, niin mistä sen sitten näkee, onkin sellainen
tarina, joka viittaa ilmeisesti johonkin Elisaviihteen äppiin, eli lataa ensin
koneellesi haluamasi äppi, maksa se ja sitten istahda sohvalle elokuvan pariin.
Nyt se on siis minullekin mahdollista, paitsi ettei ole. Tänään avasin Areenan
katsoakseni sieltä ”Niskavuoren Hetaa”, ikivanhaa lohtuelokuvaani ja mitä sinne
ruudulle tukikaan?! Kokoelma sarjoja ja teksti palkissa: ”Koska katsoit
sen...niin varmaan haluat katsoa myös nämä. ”No en halunnut, mutta en sieltä
poiskaan päässyt.
Näin eläkeläisenä minä omistan lisää tätä älyä ja sallin tietsikan tekoälyn kertoa itselleni, mitä tehdään erilaisille kummallisuuksille, joita oli nyt alkanut ilmaantua ruudulle. Kivasti kului sunnuntai välillä olohuoneen-telkkari-tietokoneen- tekoäly viereisessä huoneessa, juoksulenkki katkesi ajoittain piipahdukseen parvekkeella hermoja lataamassa. Yksi viisas tekoälyn kommentti oli, että ”sinulla on liian uusi televisio, LG, se ei tarvitse digiboksia ja kapulatkaan eivät tykkää toisistaan.” Eli tuli totuus ilmi, eläkeläiselle myytiin yksi turhake, noin vain meni mummu osaavan myyjän lankaan.
Telkkarin Ykköseltä oli tulossa ”Niskavuoren Loviisa”, näkiskö sen? ”Hyvinhän telkka toimii, kukaan ei lue tekstejä nyt!” huomasi mies. ”No kun ne ovat suomen kieltä, sokea kyllä kuulee.” Jostain oli tuollainenkin toiminto onnistuttu lataamaan, kyselin taas tekoälyltä, mutta nyt meni sen verran monimutkaiseksi, että jätän siihen. Samalla jätän sitten katsomatta ”Hakekaa kätilöt” sun muut muun kieliset jutut ja painoin sulje nappia, kehittävämpää ottaa kirja esiin. Jojo Moyes ”Yksinäisten sydänten talo” oli Kirjastossa Best Sellerinä,
siis luettava kahdessa viikossa. Hidasta on lukeminen ollut, vaikka hänhän kirjoittaa yleensä hauskoja juttuja, taidan vaan nyt olla vielä vähän hauskemman tarinan tarpeessa. Jotenkin levoton olo ei nyt suosinut lukuhetkeä sateisella parvekkeella,
uskalsin kokeilemaan Areenaa, sehän oli saanut lepäillä jo muutaman tunnin, ehkä se olisi nyt minulle suosiollinen. Yhdellä kapulalla, Areena nappulalla ja nätisti aukesi! Sain Hetani, mieskin istui katsomaan elokuvaa, jonka jokaisen vuorosanan osaan ulkoa ja silti se aina tuottaa minulle hyvää oloa. Miksi, ehkä siksi kun nuori Heta sanelee lauseita, joista minulle tulee aina mieleen vanhin tytär, kiinanruusuineen, siellä ne lauseet on kuusitoistavuotiaan albumeissa luettavissa.
Ja sitten
hän soittikin, olipa ihana jutella, Tasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti