Liekö silmälääkäri avannut silmäni huomaamaan, että korona on jo tavallaan voittettu juttu, siis kohdallani, sillä minähän seurustelen melkein vain ja ainoastaan eläkeläisten kanssa ja hehän ovat kaikki kahteen kertaan rokotettuja!
Torstaina pelattiin bridgeä kolmella pöydällä, joku murisi unohtaneensa yhtä ja toista, mutta hyvinpä taidot palutuivat mieleen kortteja käsitellessä. Perjantain pelit peruutin, sillä pelaajat näyttävät vielä nauttivan kauniista syksystä mökeillään, sienisatoa keräillen. Katselenko kuvia kateellisena vai en, luultavasti en, sillä ne ajat on ohi ja minun sienimetsäni olisi Hakaniemen tori, jos nyt sinnekään viitsin vaivautua sienien vuoksi. Marjatkin on jääneet poimimatta torilta, siten myös syömättä, miten tässä koronahommassa olenkin jättäytynyt kovin yksipuolisen ravinnon varaan! Laiskuushan sen on tehnyt, kauppa on liian lähellä, jotta viitsisin ruuan perässä lenkkeillä! Hyvin on alakerran K osansa hoitanut, puoli kiloa vihanneksia on suositus ja se kyllä hyvin onnistuu alakerran hyllyistäkin! Kai ne vitamiinit noistakin lajeista tallentuu.
Lauantain Kirjalauantai oli sitten menestys,
kahvinjuojia oli niin, ettei pöydän ympärille kaikki edes mahtuneet! Oliko syynä pitkään jatkunut tauko vai vetäjän laatima lukuvaade , joka kuului, jotta ”Rakkautta ja romantiikkaa nykyajan kirjallisuudessa”! Tällaiselle kirjallisuuden sekakäyttäjälle valinta oli helppo, joku oli Face-kirjallisuuspiirissä maininnut Kirsi Pehkosen ja ”Jylhäsalmi-sarjan”.
Tilasin yhden luettavaksi ja heti perään loputkin, sillä minä lumoudun aina maalaisromantiikkaan ja näissä kirjoissa sitä oli! Tosin oli muutakin, että vetäjän toiveet täyttyivät hyvin. Nykyaikaista rakkautta ja romantiikkaa näytti olevan vaikea löytää Kirjaston hyllyiltä, liekö sillä omaa hyllyäkään, mene ja tiedä, mutta joku lukija oli etsinyt hyllyä, jossa olisi punainen sydän ?!? Uskoako moista, enpä ole huomannut, tuntuu todella vanhanaikaiselta.
Mutta selväksi tuli, että rakkaus ja romantiikka ei enää kuulu vanhan ihmisen rooliin, siitä ei voi lukea, kertoa, sille tuhahdetaan, hiukan hymyillään ja siirrytään vakavaan, ikävään, väkivaltaan, sotaan ja moneen kauhuun, mutta niin hyvään kieleen! Nyt minä olen hiukan sarkastinen ja hyvällä omatunnolla olenkin, sillä tämä korona-aika on kyllä luetuttanut minulla joka genrestä teoksia, vain pornon ja sodan olen välttänyt!
Tyttärellä
on televisio, jossa on outo ohjelma: se kirjoittaa suomalaisen tekstin tarinan
päälle ja samalla lukee sen ääneen! Kun jalkapllopelaajat oli Leppävirralla,
päätin tulla Alman kanssa ajoissa ja katsella ennen ulos lähtöä ”Dowton Abbeyn”,brittisarajan uusinnan. Hetken
istuin tyhmänä tajuamatta missä on vika, sillä kertojan puhuminen kuulosti
oudolta, kunnes tajusin! Ääni lausui
englantilaiset sanat täsmälleen kirjain kirjaimelta kuinka ne kirjoitetaan!
Lady oli lady, ei mikään leidi! Toiminnon saa kuulemma pois päältä, mutta se
ilmaantuu takaisin, kun avaa telkan uudelleen! Ei siinä kauaa viitsinyt itseään
kiduttaa, kun en hallinnut toisen talon televisiota, joten Abbeyt kuuntelen
kotona oikein. Mitenkähän TV-ykkönen sallii moisen kanavallaan...
Tänään olen sitten katsellut Dowtonin kotona, tullut hyvälle tuulelle ja lähtenyt kävelemään Hakasalmen Huvilaa kohti, sillä sinne mainostettiin ihka ensimmäistä konserttia koronan jälkeen!
Ismo Höltän mustavalkoisia valokuvia on sekä alakerrassa että yläkerrassa, jonka keskellä olevaa salia kehutaan hyväksi akustiikaltaan ja sitä se todella oli!
Oli mahtava kokemus istua niin lähellä soittajia, musiikki suorastaan tulvi korviin. Nautinto niin pitkästä aikaa oli ihokarvoja nostattava, pimenevässä syysillassa kävelin kotiin.
Kiukkua
nostatti huominen. Olen ostanut uuden puhelimen ja tilannut gurun laittamaan
sen kuntoon. Ihan turhaa touhua koko juttu, entinen toimii hyvin, ei vaan ole
kovin kaunis ulkonäöltään, kun jäi auton renkaan alle! Mutta kaikki toimii.
Siis minä vaihdan munan munaan, hölmöä. Ja se suuttumus, mistäkö?! Guru käski
tuoda kaikki salasanat mukana, että jos vaikka tarvitsee niitä! Minulla on
puolen metrin pituinen paperi salasanoja, uusia, vanhoja, sotkettuja ja yli
pyyhittyjä, se nyt sinne on vietävä näytille! Onpahan ainakin nero poika, jos
niistä selvän ottaa...kun en aina minäkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti