Laskiaistiistaita

 

Aamun aikainen kukkakauppias oli jo hereillä, kun me vielä uinuttiin lakanoiden välissä, pirautti puhelimella, että "Outi täällä, huomenta. Teille olisi kukkatervehdys, otatteko yhteyttä!" Inhottava kirkas kevätaurinko särki päätä säleverhojen lomasta, oli pakko nousta. 

Kaikkien aamutoimien , teen ja Hesarin lukemisen jälkeen mies lähti hakemaan kukkapukettia, olisihan tuo tuotukin, mutta melkein vieressä kun on, niin ei kehtaa. ja yleensä kauppias vielä lahjoo noutajaa pienellä kukalla, niin nytkin, kevään ensimmäiset tulppaanit on nyt pöydällä. Maanataiaamun ensimmäinen arvoitus oli sitten mukana seuranneessa kortissa, siinä oli vain hyvän päivän toivotus, ei nimeä keneltä. Se voisi olla jokaiselta tyttäreltä, nuorin ehkä ei olisi käyttänyt juuri tuota kauppaa, vanhin kyllä juuri tuota, mutta kimppu ei ollut "vanhimman näköinen", joten keskimmäisen piikkiin meni! Ja oikeaan osui, kiitos Sveitsi tytär, kaunista kukkalähetystä on aina ilo katsella.Kuten tätä orkideaakin,

joka on alunperin juuri samaisen Outin kaupasta, tosin kolme vuotta sitten! En lakkaa ihmettelemästä saavutustani saattaa se kukkimaan jo toisen vuonna heitteille jätön jälkeen! Nuorimmaisen ei nyt kannata tuntea huonoa omatuntoa, sillä huomenna saan kainalooni lahjoista parhaimman, Pikkumies tulee pianotunnin jälkeen Alma-koiran kanssa. Sitten yritetään viettää aikaa "A,la Mummi"- eli kirja, piirustus, vesivärit ja maalit, pelikortit tai lautapeli.Voi olla, että Mummi häviää, mutta aika usein on kännykkä unohtunut hyllyn reunalle ja askartelu on täydessä vauhdissa, kun äiti tulee töistä hakemaan.Siis liian aikaisin ja sehän nyt Mummia ilahduttaa!

Mies lähti lenkille, kiertämään kaupunkia kaduilla, joilla ei juuri liikennettä ole, hän pitää auringosta eikä suuremmin moiti kaupungin rumuutta ja sohjoisia katuja.

Päivän elokuva oli lastenelokuvana mainostettu 40-luvun "Tottisalmen perillinen".Kirja kuuluu teini-ajan lukemistooni yhtenä ikuisesta haaveesta ruskesilmäisestä kiharatukaisesta Yrjöstä, kadonneesta ja sitten löydetystä perillisestä. Tariana elokuva oli kyllä nykylapsille hyvinkin huonosti sopiva, julmakin, mutta minä katsoin sen uteliaana, josko siihen olisi löydetty yhtä ihana

Yrjö kuin mitä omissa mielikuvissani on! No, olihan se melkein. Ja tuolla hyllyssä se kirja odottaa Anni Swanin kirjojen joukossa. Ei taida kelvata kuitenkaan Pikkumiehelle luettavaksi, vai mistä sen tietää, mielikuvitus on erikoinen juttu.

 Minä suljin verhoja ja istuin pimeän puolelle soittelemaan puhelimella ystävänpäiväkuulumiset ja kun aurinko alkoi painua horisontin alle, varustauduin talvitamineisiin, laitoin kenkiin liukuesteet ja lähdin happihypylle.Laskeva talviaurinko luo ihmeellisiä kuvia kaupunkiin, Merihaan talot olivat kuin tulessa,

hetken ja sitten tuo näky katosi.Ihmiset ovat innokkaita jäällä kävelijöitä, kuka hiihtää, kuka taluttaa koiraa ja kuka vaan kävelee.

Itse olen huono jään tuntija, vesi sen alla on tutumpi elementti ja sinne en suurin surminkaan halua pulahtaa paksu toppis päällä, joten rantojen reunoja kuljeskelen toisten rohkeutta ihmetellen.

Tokoinranta on kaunis, Hakaniemeen päin katsellessa helmikuinen maisema värjäytyy vaaleanpunaisena

ennen vaihtumistaan siniseksi hetkeksi, tavattoman kaunista!

Huomenna on Laskiaistiistai .On sellaistakin joskus juhlittu, laskettu mäkeä jossain täällä Hakaniemessä koko muinoisen Rakennushallituksen kanssa, kuvia on pyllymäestä, mutta en kuollaksenikaan osaa kuvitella, missä se mäki sijaitsi! Pikkumiehen on tyytyminen Kirjaston takana olevaan pieneen mäkeen ja laskiaispullaan, joko mansikkahillolla tai mantelimassalla! Luulenpa että se manteli jää Mummille ja mansikat menee toisiin suihin! Molempi parempi.