Tässä korona kurjimuksessa on jotain hauskaakin tarjolla! Soittelin koulukaverini kanssa ja hän ihmetteli, miksi olin liittänyt joulukorttiini äitini kuvan! Äidin naama oli tuttu jo kouluvuosilta kuvaamataidon tunneilta. Äitihän kuvassa ei ollut, vaan minä siinä muistutin vastaanottajia, että täällä ollaan ja otapa yhteyttä! Moisesta kommentista ihmeissäni otin kameran, asetuin hyvän valon eteen ja napsasin pari selfietä! Jos en nyt ihan äitiäni tuossa nähnyt, niin jotain yhteistä tuli ilmi! Tuo hiuspyörteen asento otsalla, se näyttää periytyneen!
Keskimmäinen katselee lapsuuskuvassa ruokahuoneen seinällä ja kuinka ollakaan, siinä otsalla on sama pyörre! Kuvallisena muistin, että onpahan tuo periytynyt vieläkin kauempaa,
Tammisaaren museossa on kuva yhdestä naissukuklaisesta, jolla on tukkaa hyvinkin runsaasti, mutta kiharat samassa järjestyksessä kuin äidilläni!
Kaikenlaista hömppää on tullut seurattua, Suomi-elokuva esittää enemmän tai vähemmän epäonnistunutta tuotantoaan
ja onhan ne kuitenkin tarkistettava, millaista se siihen aikaan oli!
Kovin oli epätasaista ja todella huonolaatusia käyn vain vilkaisemassa, vilkaisen kuitenkin, sillä ainahan se on ajan kuvaa, siten mielenkiintoista. Nyt kun meillä on kohta Kuntavaalit, niin siihen rakoon voisi perustaa uuden puolueen, jota yhdessä suomi-leffassa ehdoteltiin!
Valittiinpa oikein "Miss Patikka", sopisi tähänkin urheiluhulluun aikaan.Uskomatonta, millaisiin elokuviin hyvät näyttelijät muinoin ovat suostuneet, Lasse Pöysti, Birgitta Ulfsson, Elina Salo ja moni muu.
Niitä katselee tippa silmässä, että "olipa kerran vaan ei ole enää", kellohelmat ja orkesterit oikeine instrumentteineen, ei mitään netistä kopsattua taustamusaa! Nostalgiahuumassa etsin Pikkumiehen äidin kouluaikaisen kasetin kevätjuhlasta ja juttelin siinä samalla, että äiti ja Sanna siinä soittelee, olivat musiikkiluokalla .Siitä virisi keskustelu , ketkä kaikki olivat olleet musiikkiluokalla ja kuka aikoinaan soitti mitäkin soitinta. Siihen Pikkumies:"Olettepa te musiikillinen suku!" Nauratti, kun huomautin, jotta samaiseen sukuun kuulut sinäkin! Ja siinä hetkessä kaveri istahti pianon ääreen, esitti juuri oppimansa kappaleen, tuumasi:"Minä opin uuden heti, opettaja soittaa kaksi kertaa ja sitten minä osaan sen. Meillä oli toisella luokalla paljon musiikkia, mutta nyt ei enää." Se on opettajasta kiinni, mammalomalle lähtenyt oli musiikinopettaja, nykyinen on muuten vain hyvä.
Vuosi vanhan vanhentaa, mutta lapsen se pitää lapsena koko vuoden, onneksi, sillä joskus tuntuu , että aika kiirehtää aikuistumista. Tulin muutama päivä sitten piikomaan Pikkumiestä ja Almaa, niin talossa olikin menossa oppitunti Mycraftin pelaamisessa ja
kuulijoina istui sohvalla kolme tyttöä! Pikkuhurmurini valloittaa, niin nyt kuin takuuvarmasti tulevaisuudessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti