Ulkoliikunta .fi hehkuttaa punaista Helsingin uimarannoille , olemme saastuttaneet upeat vesistömme vihreällä puurolla , sinilevällä . Minne suunnata , kun kuumuus vaatii viilennystä ja vettä ?! .Pikkumies oli matkansa matkustanut , Mummi oli saanut hoitopäivän ja Lenni oli tulossa Turusta . Tervasaari ei punastellut , oli muutenkin lähellä ,teatteriakin piti olla , sinne . Kummallekaan Mummille paikka ei ollut uimisen kannalta tuttu , mutta sehän on saari , joten vettä luulisi löytyvän ! Naapurikin tulee usein märkänä Tervasaaresta , on käynyt uimassa , joten kävelimme toiveikkaana vettä kohti . Valittavaksi tuli pieni ranta valkoposkihanhien ja koirien välillä , ensimmäinen oli arvattavasti hyvin käytetyn näköinen , toiseen oli kuulemma vähän aikaa sitten vaihdettu uusi hiekka !Mummut mietti , jotta onhan sitä nyt ennekin uitu koirien kanssa samassa vedessä ja jos kerran omistaja laskee koiransa veteen , sehän nyt on turvallisuuden takuu , ei siis sinilevää !Iltapäivä kului rattoisasti Onni-koiran kanssa leikkiessä , ei mikään loistopaikka uimiseen , mutta kyllä se lapsille kelpasi tällä kertaa. Tämä mummi olisi kyllä ollut tyytyväisempi ainoan penkin sijaintiin, hernepussi tyhjeni lämpöisessä koirankakan tuoksussa , roskis oli penkin vieressä.
Tärkeä päivä ja tärkeä toimitus ! Pikkumies teki kakun , kynttilöitä siinä oli kahdeksan .Ensimmäinen pala Mummille , toinen parhaalle kaverille --tai "ota nyt sitten itse , saat tarpeeksi ison !"Hyvää oli ja hyvin näytti maistuvan osallistujillekin , kaverisynkkärit pidetään sitten erikseen , kunhan koulu alkaa .
Laiskan kaupunkikävelijän reitti voi sujua vaikka näin : Ratikalla päätepysäkille ja sitten kävellen kotiin . Arabian rantaa seuraten katse kohdistui nopeasti ihan muualle kuin upeaan maisemaan : valkoposkihanhen tuotoksiin ! Katse jalkoihin , askel sinne ja tänne ...no olihan tietysti vaihtoehtona kakkaiset kengät kotiin vietäviksi . Hyvinvointi -Suomessa ei ole tarvetta lintupaistista , jollainen valkoposkihanhikin on jokin aika sitten ollut ! Saisi olla nytkin , ainakin Helsinki hukkuu linnunkakkaan , eikä turhaan puhuta julkisuudessa tästä suurena häiriönä . "Jotain pitäis tehdä" ....tuttu lause, mutta huonosti toimiva ".Pidetään Helsinki epäsiistinä "-toimii paremmin .
Ja rumana , sotkuisena ja remontissa , tuolla reitillä ei ollut ainuttakaan kaunista ja siistiä kohtaa , loppukin oli kauhua herättävää : Kalasataman tiuha rakentaminen , ihmiselle ei enää jätetä tilaa kuin seinien sisälle ! Muuttaessani kaupunkiin parikymmentä vuotta sitten olin harmissani ,kun vastapäätä kurkisti toisen talon ikkunat ! Nyt väljyys ilahduttaa , keskellä Hämeentien remppameteliäkin mustarastas lurittaa uutta puolisoa ja varpunen tuo poikueensa parvekkeen reunalle ihailtavakseni ,ilmatila on ylellisyyttä näköjään . Itku melkein pääsee , kun katselee Kruunuvuoren rannan kallioiden tuhoa , meillä on tilaa , miksi se täytyy täyttää väkisin !
Helsingin ulkopuolelta sentään löytyy vielä kaunista säilytettyä. Yksi yllättävä löytö oli Hakunilan kartano , joka on yleisölle ollut avoinna vasta pari vuotta . Puutarha ja kartanon rakennukset on peruskorjattu , mutta sisältä kartano odottaa vielä remonttia , rahaa tarvitaan paljon .Oppaan mukaan Vantaan kaupunki on ostanut paikan ja luvannut laittaa sen uuteen uskoon , onneksi , sillä tämäkin on ollut tyhjillään kauan. Vein sairaudesta toipuvan ystäväni puutarhaa katsomaan ja muistelemaan aikaa, jolloin asuimme suuressa talossa ja nuorimmaiseni katseli vierestä äitinsä kitkemistä :" Äiti , miksi sinä kitket pois ne kasvit , jotka kasvavat ja jätät kitkemättä ne , jotka eivät kasva ?!" Siihen pysähtyi meikäläisen turha kitkeminen , kukat sai kukkia omalla paikallaan ja ne ajettiin leikurilla yli , kun olivat loistonsa lopettaneet !Hyvin toimi ja näin näyttivät puutarhurit täälläkin toimivan , ketokukat kukkivat .
Kirjoja olen lukenut monenmoisia . Osan suosiolla jättänyt kesken, osan liki inhoten lukenut läpi , kuten tämän Lindstetin ,piti kuitenkin näpeissä . Johanna Laitilan "Lillum Regale " oli outo , nykyajan tyyliin sanoja peräkkäin liki ei -ymmärrettävään lauseeseen . En pidä tavasta . Oli siis ihan nautittavaa lukea Härkösen "Onnen tuntia", aikaa sitten kirjoitettu , mutta kovin tähän aikaan sopiva ja napattu ihan omasta hyllystä käteen ! Vielä siellä on tallella moneksikin lukuhetkeksi kirjaa, ne , jotka voi lukea moneen kertaan. Kuten tämä Härkönenkin .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti