Melkein meinasin olla menemättä Kirjastoon lauantaina , kun kännystä luin , että Rytisalon "Minna " lähtee kiertoon takaisin ellen sitä hae heti .Aikaa oli kaksikymmentä minuuttia sulkemiseen , olin juuri tullut elokuvista ja kaiken lisäksi mäki oli liukas .Mietin , jotta viitsinkö pilata hyvän tunnelmani juoksemalla noutamaan kirjaa , jota tuskin olen innokas edes lukemaan ! Kirjahan kertoo Minna Canthista ja myöntää täytyy , että tämä Naisliitossa eletyn elämäni aikana olen saanut osuuteni Minnasta täyteen !Näin minä luulin , mutta väärässä olin .Aloitin kirjan viime yönä saatuani loppuun Kankimäen japanilaisesta elämästä kertovan tarinan ja jäin kiinni välittömästi .
Kehnosti yöni nukuttuani ja unia lapsuuden kodista Jyväskylästä nähneenä , jatkoin tutustumista Minnaan , joka osoittautui aivan erilaiseksi Minnaksi kuin minä olen hänet kuvitellut ! Ollaan Järvikaupungissa -siis Jyväskylässä , siellähän niitä järviä on -ja kaupunkiin on perustettu uusi Seminaari , opettajien valmistuslaitos ja sinne on pääsy nyt myös tytöillä ! Sinne haluaa myös Kuopiosta Minna, kauppiaan tytär rikkaitten perheiden tyttärien joukkoon .Tässä nuoren Minnan huomioita Seminaarin alussa :""Sama se kuka häntä pyöritti , kenen jalat määräsivät hänenkin tahtinsa .Jos se ei ollut isä , se voisi olla Jaakob, samanlaisia kaikki miehet olivat .Naisen paikka oli lipua mukana , kulkea perässä ja olla viehättävä. Viimeiset viikot Minna oli tarkkaillut vanhempiaan uudella tavalla , nähnyt tavat joilla äiti pyrki hienovaraiesti mutta yleensä onnistumatta ohjailemaan isää ja sanat joilla isä osoitti heidän kummankin paikan ja teki äidin rukoukset naurunalaisiksi. Ehkä avioliitto oli sellainen : järjestys pysyy yllä kun kumpikin tekee sen mitä voi ja kun vain lopulta kauniisti suopuu. Sitä sen sijaan oli vaikea ymmärtää, että mies automaattisesti oli aina oikeassa ja sai päättää kaikesta .Sen asian kanssa Minnalla oli vielä tekemistä , mutta kai hän oppisi ."
Ei Minna oppinut ja lopun sitten luen kirjan toisesta puolikkaasta , sen , mikä Minnasta tuli ja miksi minäkin nyt olen Helsingin Yhdistyksen Naisliitossa .Jos ei olisi Minnaa , ei olisi yhdistystä ,enkä siis pelaisi Bridgeä , näin suuri on Minnan vaikutus elämääni ! Arkadiankadulla siis pelataan Minnan viitoittamalla tiellä , Minna piti Kuopiossa Skruuvin peli-iltoja , siellä keskusteltiin ja parannettiin maailmaa ja naisten asemaa erityisesti . Siinä mekin olemme onnistuneet , parannamme pelaajiemme sosiaalista elämää, huolehdimme aivojemme virkeydestä ja muistimme toimivuudesta . Eiköhän Bridgen vaikutus ole monin kerroin huomattu , sillä pelipaikkoja on siunaantunut kuin sieniä sateella ,saamme siis kilpailla pelaajista !
Oli myös hilkulla , että jäin aamutakkisilla tuoliin Minnan kanssa .Oli satanut lunta , maailma oli upean valkoinen , huono omatunto alkoi heti kolkuttamaan :" Jos et laita päivävaatteita päälle , se on sitten menoa vanhaksi !" Näin minä muistin kalkattaneeni 102 -vuotiaalle , kun joskus yllätin hänet yöpuvussa iltapäivällä ; aina pantiin vaatteet päälle . Mies meinasi tehdä samoin , mutta muutti mielensä , kun näki minut pukeissa , laittoi vaatteet päälle ulkopukimia myöten ja komensi kanssaan ulos !Vastahankaisesti pukeuduin , lopputuloksen toki tiesin olevan myönteinen kokemus.
Helsingissä oli viimeistä päivää valoshow LUX , tällä kertaa Töölön suunnalla . Pari askelta kadun yli ja kännykkä sai toimittaa kameran virkaa ! Lunta lunta , valkoista lunta ! Kaunista ja puhdasta , kännykkä tallensi lumista maisemaa, samaa ,jota olen tallentanut kymmenin kuvin , niillä "kunnon kameroilla "! Aina , aina se talvinen maisema kiehtoo, ei siinä tarvita LUXia , ei värillistä valotaidetta , talven oma kauneus on valotaidetta ihan jokaisen silmälle , se vain täytyy osata katsoa ja nähdä !
Uusi kirjasto Oodi oli minulta käymättä , odottelin Pikkumiehelle kaveria , jonka kanssa tutustua taloon .Uteliaisuus kuitenkin voitti, varsinkin kun onnistuimme lenkillä kahvikuppia etsimään sitä Oodista .Kahvia siellä emme saaneet , tungos hyllyn vieressä oli liiallinen , mutta sielun energiaa tuli kuppitolkulla ! Kyllä se on upea rakennus ! Kaikki ruksit ja papukaijamerkin annan arkkitehdeille , sanoisin , että nyt sai Alvari voittajansa !Onhan se kirjastokin , mutta käyttäjilleen se on olohuone , työhuone ,harrastuspaikka , kohtaamispaikka , se tulee muuttamaan monen nuoren elämäntapaa työskennellä ja oppia ja parantamaan ikäihmisen kuntoa , metrejä tulee vaikka kiertää vain ylimmän kerroksen !
Pikkumies :
Kävelimme pianotunnilta alas Kallion mäkeä , mäessä on kukkakauppa , joka kiehtoo pientä kaveria. Poikkesimme sisään . Kaveri kiertää kauppaa , kyselee kukista , tekee huomioita :"Tuota minä en osta , se tiputti heti kukan alas !" -ja näyttää kädellä ranteesta" alas" .(kukka oli gerbera..)Pysähtyi violetin kukkaoksan kodalle , mietti , kiersi ympyrän uudelleen , palasi violetin luo :" Onko tuo yksi neljä euroa ? Minä otan sitten kaksi .Ja sitten vihreätä mukaan ." Samalla kun myyjä kääri paperia kukan ympärille , kaveri sai selostuksen , miten kukka laitetaan veteen " ravinteen kanssa, kädenlämpöiseen veteen ." Mummi oli maksamassa ja myyjältä kuului :" Yhdeksän euroa ." "Miten niin yhdeksän ? Sehän oli kahdeksan , neljä ja neljä ?!Ai maksaakos se vihreä euron ?!" Asian selvittyä , kaveri tuli "erämaakukkien "kohdalle .Mummi selitti , että kaktukset eivät heti kuole , sillä iso huoli oli ,kun kukat nuukahtivat pian .Kaveri tutkimaan : "Siis jos minä otan ensi kerralla kaksi erämaakukkaa, se tekee kuusitoista euroa ? Se on aika paljon , mutta jos minä otan vain kukat ja laitan ne kotona omaan purkkiin, jonka olen maalannut , niin sitten ne maksaa vain kahdeksan euroa , niinkö ?!" Juu niin .Laskupää toimii. Huono puoli tässäkin oli , että kukille oli löydettävä tila omalta pöydältä , se piti siis siivota ! "Ja sinä lupasit , että saan katsoa uutta peliä kymmenen minuuttia ?! Raivaa sinä , mummi !" No , ei onneksi tarvinnut ruveta raivauspuuhiin , äiti oli kotosalla juuri niissä puuhissa , ehkä se kolo sille kukkavaasille löytyi .
Onnekas oli myös koulun aloitus ... kaksi kaveria luokalla soittaa pianoa ! Näin Mummille kerrottiin .Ja Mummin piano on hauska , siitä kun ei saa muita ääniä , täytyy itse etsiskellä ,alhaalta , ylhäältä.. innostus oli yllättävä, -kunhan vain ihailija oli vieressä.... ja olihan se. Musiikki vaatii kuulijan , siellä toisessakin soittimessa -ukkosta, laineita ,merta ,vettä ...ohimennen, kokeillen ...
Barcelonan matkastaan ei pieni mies ole paljoa kertoillut , mutta " piti laittaa uimahousut , kun menin haihäkkiin ...."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti