Elokuun juttuja

 

Asuntomessut tuli katseltua ja kummasteltua , että outoja koteja nykyihmiset itselleen haluavat . Talotekniikka on tietysti se suurin juttu ja kaikkihan näköjään haluavat asua turvallisesti ja toisten ulottumattomissa , mieluiten erilaisia nappeja painamalla . Tosin ikkunoista voi sitten kätellä naapuriaan mennen tullen ja alastomuus omalla pihalla ei kyllä näissä maisemissa onnistu , taitaa koirankin pitäminen olla kyseenalaista , miten lie ääntä päästävät lapset ! No , rekvisiittapuolella oli tarjottavaa , osin kyllä samaa tuotetta kuin vuosi sitten . En ihan teilannut koko kokoelmaa , mutta omana kotina kiinnostus olisi ollut vain kolmea neljää kohtaan  ja sekin pitkin hampain. Mikä jäi miellyttävänä silmään , oli pihagrillin uusi muoto ! Tuollaisen kaasugrillin voisi jo omalle terassilleen ottaakin , veikeä ilmestys .  Nuorta aikuista ehkä kiinnosti kanikoppia hiukan suuremmat uutuudet , viisitoista neliötä uutta hyvin suunniteltua asuntoa kerrostaloon , ladottuna päällekäin .Tämä oli suunnitelmassa . Kaikki oli pikkukodissa kohdallaan , vain kolmekymppinen säntillinen ja siisti opiskelija puuttui ! Harmillista , kun Helsingissä ei enää ole tilaa ....

 

Muuten Suomi on tyhjää täynnä . Ajelimme Porvoon suuntaan  kahville , ja löysimme ihastuttavan Kotileipomon  ! Edelliset omistajat olivat leikkineet satua ja pihapiiri oli sen mukainen ! Mahtavista keloista rakennettuja navettoja  , osin asunnoiksi muutettuja  , pihassa käyskentelivät keijukaiset ja peikot suurten kivilohkareiden varjoissa .Upea , ennen löytämätön paikka  ihan Vanhan Porvoontien varrella . Leipomotuotteet maistuivat ja siellä paistettu rieska oli parasta rieskaa aikoihin !Kaikkea voi tehdä , kun on taito ja tahto  ja hyvä maku .

Matkasuunnitelmat kaatuivat miehen läppärin tutkimuksiin , siellä kerrottiin , jotta keskisessä Suomessa sataa ja tuulee ! Autossa ei sada , jatkettiin siis matkaa eteenpäin , löydettiin Porvoon takaa Luonnonsuojelualue , jonka röppöinen tie kuljetti keskelle kaislikkoista merenrantaa , olo oli kuin ulkomailla . Bensaa kun oli tankissa ja iltakaan ei vielä ollut kesäyöksi kääntynyt , matka jatkui tietä pitkin jonnekin .Kyltti osoitti  "Pellinki" , saari ,jossa emme olleet ennen käyneet .Postilaatikoiden rivi antoi ymmärtää , että saari on kovasti asuttu , joten lossin tiheä kulku ei ihmetyttänyt . Jonoa ei juuri silloin ollut , eli lossille vain  ja kymmenen minuutin kuluttua saatoimme suunnata saaren sisäosiin . Tiet olivat hyvässä kunnossa , mikä oli hienoa , sillä meidän Keke-punainen ei tykkää hiekkateistä , niitä kuitenkin jouduimme jonkin verran käyttämään ja hyvin Keke pärjäsi . Kaunis saari , paljon poukamia  . Uimapukua ei ollut mukana , ehkä tämän kesän ensimmäisen ja varmaan ainoan uintikokemuksen olisi siellä voinut kokea! Nyt sekin jäi.

Moyesin kirja kampitti aika mukavasti .Yleensä katselen karsaasti ensin kirjaa , joka on toimittajan kirjoittama , niitä alkaa olla runsaanlaisesti . Tyyli oli tässäkin hiukan pakinamainen, mutta yllättävän koukuttavasti koostettu .Ja aihehan oli ahdistava , silti sen koki valoisana. Sinänsä taitavaa.

Munro ei kiehtonut .Jotenkin liian arkipäiväistä " makkaranpaistoa ja ruokakaupassa käyntiä " .Kahlasin läpi .

Aina joskus iskee suuri kaipuu metsään . Minulle , joka eksyn jo Keskuspuistossa . Bridgen jälkeen  käväisimme Tarvaspäässä ja kun kulkee keikkuen kelluvaa siltaa , siirtyy puiden keskellä kulkevaan polkuun , kyllä se metsän tuntu oikealta tuntuu  . Marjat ja sienet puuttuvat , mutta niin myös hyttyset ja hirvikärpäset .Näyttely oli luonnoksia tunnetuista teoksista  , vaihteeksi niitä oli mukava katsella .Ihailla , kun kynä piirtää ..