Galleria Didrichsenissä on must-näyttely Edward Munchista. Tuota väri-Huutoa ei nähty , sen sijaan graffiikan tuotos ja se oli vaikuttavampi minusta . Meille tilattu opas kysyi ,josko huolisimme tuon "mikä-sen-nimi-nyt-oli " -maalauksen ruokapöytämme yläpuolelle ! Toki , se oli yksi kauneimmista teoksista mielestäni , värit ja kokonaisuus .Opas ei varmaan olisi huolinut ..tai sitten myynyt sen , hinnalla voisi elää ruhtinaallisesti vuosia ! Munch ei ole suosikkejani , "Huuto " sai toisin hermoherkän teinitytön voimaan pahoin , toistamaan aihetta piirroksissaan , eli työ vaikutti , enää ei .
Villa Gyllenbergissä oli seuraava näyttely oppaineen . Ensi kertaa -kuulemma -oli esillä valokuvaa , hassua ,kuinka aika muuttaa arvostuksia . "Muistijälkiä " on mielenterveyshoitajana työskennelleen Mia Dambergin tulkintoja ihmisen muistista ,tunteista , kuten häpeä, pelko, alastomuus ja seksualisuus . Niistähän jo kerää komean kokoelman , kun osaa kameraansa käyttää . Osa oli kaunista , osa ei , mutta kuvat oli ripoteltu tyylillä vanhan taiteen sekaan , uutta sekin . Talon asukkaat ovat eläneet upean elämän ja keränneet kattavan kokoelman , Helen Schjerfbeckiä taisi olla yli kaksikymmentä ! Itse talo oli satumaisen kaunis satumaisella paikalla meren rannalla , taideteos jo itsessään .
Sivistystä olen myös yrittänyt tavoittaa lukemalla muutaman Hesarissa kehutun uutuuden ja huomannut ainakin nuo kaksi todella tylsiksi .Kahlasin molemmat jotenkuten .Mutta ehkä tuolla" Katukatilla" on ihan toinen juttu kuin kirjallinen tuote , se näyttää olevan oikeasti kuuluisa kissa ! Mikä nautinto olikaan ottaa käteen ikivanha Outi Pakkanen "Neiti ,pyyhkikää taulu !" , lukea ja ymmärtää lukemansa juoni . Anna Lainekin asuu vielä Marjaniemessä kahden tanskandoginsa kanssa .Hauskaa menneisyyttä . Suurempaan kirjalliseen syvyyteen ei tässä elämänvaiheessa onnistu ,sillä remonttimeteli on imenyt kaiken tarmon meistä .Aamu-unisuudesta pitäisi nyt päästä eroon , mutta milläs sen teet !
Pikkumiehen mielikuvitus on mahtavaa seurattavaa , viimeksi leikittiin lentokenttäjuttuja , lähdettiin laukkujen kanssa Turkkiin ja Kuubaan , otettiin laukut hihnalta ja taas lennettiin , kiinnitettiin turvavyöt tai aukaistiin ,maisteltiin ruokaa ja juomaa ja taas mentiin . Leikkiä jatkui parisen tuntia ja olisi kaiketi jatkunut loputtomiin , ellei olisi ollut suihkun aika. Siinä Vaari ja Mummi lenteli ja nouti laukkuja hihnalta ja ihmetteli .Vaari lähinnä muisteli , leikkivätkö omat noin ja kuinka hän jäi siitäkin paitsi , samoin kuin luultavasti Pikkumiehen Papa , joka ei kielitaidottomana voi seurata ainakaan suomenkielistä leikkiä ! Täytyy vain toivoa , että espanjan kieliset leikit voivat yhtä hyvin .
Liittäisin kuvan porukasta näyttelyssä , mutta eipä tämä kone suostu yhteistyöhön .Pitäneekö kuvat ladata yhdellä kertaa vai eikö blogi tottele tätä selainta , jotain sellaista se nyt herjaa. Laitanpa kuvan sitten seuraavaan .Eipä tuolla ole suurta väliäkään , sillä kännykamera osoittautuu jatkuvasti huonoksi valinnaksi , kun kuvataan vähäisessä valossa , oli asetukset sitten miten hienosti etsittyjä tai ei . Silti minä nykyisin aina "unohdan " ottaa mukaan paremman kameran ja luotan tyhmästi kännyyn .Ei pitäisi , sillä olisihan se mukava tallentaa hauskat hetket , niitä kun ei ikinä takaisin saa. Jos tyytyy pelkän kännyn katseluun , kuva on ok , mutta kun sen suurentaa koneelle , eipä noita otoksia viitsi juuri vilkaista . Toistaiseksi kuvailen vanhalla filmillä , katsotaan , miten siinä onnistun .
Huomasin kirjoittaneeni Helenin sukunimen väärin ! Olipa mutkallinen , korjasin.
2 kommenttia:
Ehdin jo odottaa tekstiäsi yhteisestä keskiviikon rupeamasta. Mukavaa luettavaa.
Jännä täältä matkan päästäkin seurata hurmaavan käkkäräpään touhuja. Teillä on kivaa pojan kaverina!
Mielenkiintoiset ja hyvin opastetut näyttelyt, oiskohan tuon "ruokapöydän" ylle ripustettavan maalauksen nimi ollut Elämän tanssi tai jotain sinne päin. Ja Sirkun sapuskat ja kekkerit ovat maukkaita ja hauskoja.
Lapsen kanssa elämä on ihanaa!
Lähetä kommentti