Ystävänhetki

Unien järvi on vangitseva romaani, jossa jokaisella yksityiskohdalla on tarkoin punnittu painonsa. Edwardsin kyky kietoa yhteen runollisen kaunis ilmaisu,
värisyttävä jännitys ja taiturimainen tarinankerronta ilahduttaa ja lumoaa miljoonia uusia lukijoita.

Neljä ja puoli sataa ( onkos tämä nyt oikein nykyisen kielitoimiston mukaan ?!) sivua sukuhistoriaa viime vuosisadan lopusta tähän päivään .Fiktiivinen juttu , mutta tuntuu niin todelta . Lukiessa aina mietin , millä ihmeen keinolla kirjoittajat pitävät ihmissuhteet koossa siinä vaiheessa kun vasta teosta miettivät  , miten se rakentuu ja mistä tulee monimutkaiset polut ihmisten  kohtaloissa ! Ihan luettava tarina . Luonnonkuvaus kiehtoi .

Luin kolumnin Hesarista :" Ihmissuhteiden valuminen sosiaaliseen mediaan paljastuu viimeistään syntymäpäivänä. Ensin onnittelukortti vaihtui tekstiviestiin ja tekstiviesti kommenttiin sosiaalisessa mediassa .Onko kirje tai kortti sitten saajalleen arvokkaampi kuin helppo ja nopea sähköinen viesti ? On . Lähettäjä on valinnut kortin , kirjoittanut ja postittanut sen . Tuon ajan vastaanottaja on ollut hänen mielessään ."    Kerta se on ensimmäinen minullakin , saalis oli noin niukka ! Pitäisiköhän vaihtaa saapuvien korttien perinteinen kuppi pienempään ?! Tuo näky on hiukan surkuhupaisa  , eikä juuri mieltä ilahduta .Onneksi sentään on se Sosiaalinen media ...silti ...posti kulkee.


Keskimmäinen tuli , kävi kampaajalla ja kolusi Ysiysin kellarikomeroa parin laatikon verran . Mitä tehdä vanhoilla peleillä ?! Jokunen oli kelvollinen , kuten Yatzi ja Domino  , jota Pikkumieskin osasi  .Se taas ilahduttu vaaria , nyt on jokin järkevä yhteinen juttu millä saada aika kulumaan .Ja mummia ilahduttaa  käsillä tekemisen ilo .

Tapasin tänään yhden vanhan ystävän kolmenkymmenen vuoden takaa. Mukavaa oli huomata , että vielä tunnistimme toisemme , puolin ja toisin .Kahvihetki venyi muutamaan tuntiin ja toteamukseen , että pian tavataan uudestaan .Mukava iltapäivä .