
Konserttikausi alkoi eilen ja tietysti -nykyisin tuntuu että "tietysti " -Einojuhani Rautavaaran teoksella "Incantaciones" , solistina lyömäsoitinnero Colin Currie.Voi sentään ,että
odotin paljon -rumpuja ja lautasia ja muuta kivaa meteliä !No, meteliä kyllä saatiin .Rautavaaran musiikki voi olla uskomatonta joskus ! Koko teos täynnään pelkkää ja ihan puhdasta riitasointua !Korvia särki ja hampaita viilsi .Ksylofoni ja marimba olivat niitä solistisia osuuksia , joille Rautavaara oli konserttonsa säveltänyt .Rumpalipoika -Currie oli sen verran pientä kokoa , että juuri ja juuri ylettyi patarumpujen ylle paukuttelemaan ,kun oikein itsensä ojensi .Kyllä minä hänen taitavuutensa totesin , noissakin soittimissa , missä musiikkiluokkalaiset pärjäävät ihan ensi alkuun , ennen muita soittimia.Jos muuten koululaisorkesteri olisi soittanut tuon Rautavaaran konserton noin kuten se nyt todennäköisesti kuului olla , olisi opettaja kuin opettaja keskeyttänyt ja ilmoittanut , jotta otetaanpa uudelleen ja tällä kertaa puhtaasti ! Hesarin musiikiarvostelija lienee ollut ihan jossain muualla kynänsä kanssa , kun totesi konserton "melodisen kauniiksi " ja että vastaanotto oli innostunutta bravo-huutoineen . Ei muuten ollut eilen , joka oli esityksen toinen kerta.Ehkä kaverit olivat jo lähteet.Lisäkommenttina , etten ihan Rautavaaraa teilaisi , olen kuunnellut hänen musiikkiaan ihan mielellänikin, joskus. Ja lopun Schubert oli menevä ja sisälsi kauniita kohtia , vaikka en siitäkään saanut suurempi tuntemuksia , mies kylläkin .Ysikutonenhan ei osallistunut , mikä huomioitiin ja vointiansa kyseltiin . Hengissä on , vointi entinen , laiskuus vaivaa.

Kävelin Bridgeen mukavassa talvisäässä , sai Sauri valkoisen maansa ja ehkä CNN kuvansa. Katselin nuoria aikuisia lastenrattaineen , opiskellen , kuinka ja miten .Nuoret äidit ovat kuin muotilehden sivuilta repäistyjä, moniväriset pidennetyt hiukset muodikkaasti sotkussa, silmät kehystettyinä pidennetyillä ja tuuhennetuilla ripsillä,miniä ja korkokenkää .Siinä valoissa seisoessamme tuli mieleen , jotta minkähän näköisiä he ovat sitten , kun ei pidennykset ja tuuhennukset enää toimi, tunteeko mies omansa.Vaikka taitaa tuo nykypolvi olla niin tottunut vaihteluihin , että ehkä sekin asia on vain yksi viehätyksen uusi puoli .Ikä nyt ei ketään kaunista eikä aika nuorenna .Hyppäsin ratikkaan ja käväisin juttelemassa ystäväni kanssa Tikantuvassa .Mieli oli ikävistä puheista maassa , mutta korjaantui vikkelään kahvikupin äärellä ja parantui kirkkaaksi tehdessäämme pienen lenkin raikkaassa ulkoilmassa .Minullekin tuli hyvä mieli.
3 kommenttia:
Jännää tuo Saurin hinku tarjoilla lumi-Helsinkiä ihmeenä amerikkalaisille, joilla itsellään on vuosittain huimia lumimyräköitä. Eikä mitään talvirenka tai muita vehkeitä lumessa selviämiseen ainakaan New Yourkissa, vai kuinka?
Kiitos kasvien elvytysasiaan paneutumisesta. Lisään kastelua...
Olin siinä ekassa konsertissa ja Rautavaarahan oli suorastaan elokuvamusiikkimaisen melodista loppuhuipennuksessaan! Kokonaisuus oli monenlaisia tunteita herättävä. On sitten eri asia, pitääkö lyömäsoittimista vai ei. Ei näyttänyt itse säveltäjä jaksaneen enää tulla konserttiin, vaimonsa Sinin, joka on entinen kirjantekijäni, olin näkevinäni.
No onhan konsertti muutakin kuin loppuhuipennus!Jos nyt pätkä lopussa on melodista -pidän muuten lyömäsoittimista , joskin ksylofooni ei ole se ykkönen - niin ei se koko konsertista melodista tee !Hampaita särki...mutta onneksi musiikki-kin on makuasia . Ai , Sini -kirjantekijä ?? Se on nyt systerin laulunopettaja !
Lähetä kommentti