perjantai 28. tammikuuta 2011

Ilojen etsimistä

Yasuo Shinozaki Kapellimestari Yasuo Shinozaki aloitti Kymi Sinfoniettan taiteellisena johtajana vuoden 2007 alussa.Yasuo Shinozaki syntyi Japanissa, jossa hän myös aloitti kapellimestariopintonsa. Hän jatkoi opintojaan Leopold Hagerin oppilaana Wienin musiikkikorkeakoulussa, Myung-Whun Chungin oppilaana Accademia Musicale Chigianassa Siennassa sekä Seiji Ozawan ja Bernard Haitinkin johdolla Tanglewoodissa.Vuonna 2000 hän sai toisen palkinnon Toisessa Kansainvälisessä Jean Sibelius –kapellimestarikilpailussa, jossa hän jäi erityisesti kuulijoiden mieleen johtamalla tunteikkaan esityksen Sibeliuksen toisesta sinfoniasta. Hän sai kutsun HKO:hon sekä Turun kaupunginorkesteriin. Shinozaki on työskennellyt Suomessa myös Radion sinfoniaorkesterin, Tampere Filharmonian ja Tapiola Sinfoniettan kanssa.

Torstaikonsertissa korvia hellittiin.Minulle tuntematon nimi -Gabriel Faure - oli luonut musiikin , jonka soljuvan kaunis sävelkulku oli yllättävän tuttu. Richard Straussin lauluja luritteli brittiläinen sopraano Emma Bell.Kaunista sekin , varsinkin hiljainen liuku ylä-ääniin oli huilumaisen herkkää.Alaäänet katosivat joskus orkesterin alle ,muuten äänen voimakkuudesta ei jäänyt epäselvyyttä,ooppera lienee hänen omintaan. Anton Dvorakin sinfonia numero 7 d-molli (minulle riittäisi sanoa pelkkä sinfonia...) komensi koko orkesterin töihin .Olettaisin , että sitä on kiva soittaa , jos nyt näin saa sanoa ja olihan sitä kiva kuunnellakin.Hyvä ilta kaikkinensa.-


Ysikutonen luisti edelleen konsertista , mutta ilmoitti voivansa erinomaisesti , kun oli ollut ulkona sauvakävelyllä joka päivä !Varttitunti tuolijumppaa vaatteiden pukemisessa ja toinen mokoma ees taas tylsää tasaista .Happihyppy , ehkä joku naapurikin ja pari sanaa , ettei ääni ihan katoa .
Äänen katoamista ei kyllä tarvitse ihmetellä ystäväni kohdalla ! Leuto talvisää houkutti meidät ulos .Tilkan sairaalan ympäristö on kuin muinoinen brittiläinen sokkelo , todellinen dementiatesti .Korkeat lumivallit ja kiemuraiset kävelytiet johtavat milloin umpikujaan , milloin portaisiin .On siinä suuntavaistottomalle seuralaiselle lähtöruuden etsimistä, varsinkaan kun kuljetettava ei suuntaa tiedä,ei muista.Muuten muisti oli hyvinkin muistavainen tänään, olo rauhallinen , mieli ihmettelevä .
Bridge sujui tänään ilman suurempia muistikatkoja ja siitä minä olen iloinen .

1 kommentti:

Lissu kirjoitti...

Musiikkia osaat tosiaan ottaa vastaan - sikäli kuin minä pystyn arvioimaan. Hyvältä tuntuu kuulla uutisia myös tikkalaisesta.