

Torstaikonsertissa korvia hellittiin.Minulle tuntematon nimi -Gabriel Faure - oli luonut musiikin , jonka soljuvan kaunis sävelkulku oli yllättävän tuttu. Richard Straussin lauluja luritteli brittiläinen sopraano Emma Bell.Kaunista sekin , varsinkin hiljainen liuku ylä-ääniin oli huilumaisen herkkää.Alaäänet katosivat joskus orkesterin alle ,muuten äänen voimakkuudesta ei jäänyt epäselvyyttä,ooppera lienee hänen omintaan. Anton Dvorakin sinfonia numero 7 d-molli (minulle riittäisi sanoa pelkkä sinfonia...) komensi koko orkesterin töihin .Olettaisin , että sitä on kiva soittaa , jos nyt näin saa sanoa ja olihan sitä kiva kuunnellakin.Hyvä ilta kaikkinensa.-
Ysikutonen luisti edelleen konsertista , mutta ilmoitti voivansa erinomaisesti , kun oli ollut ulkona sauvakävelyllä joka päivä !Varttitunti tuolijumppaa vaatteiden pukemisessa ja toinen mokoma ees taas tylsää tasaista .Happihyppy , ehkä joku naapurikin ja pari sanaa , ettei ääni ihan katoa .
Äänen katoamista ei kyllä tarvitse ihmetellä ystäväni kohdalla ! Leuto talvisää houkutti meidät ulos .Tilkan sairaalan ympäristö on kuin muinoinen brittiläinen sokkelo , todellinen dementiatesti .Korkeat lumivallit ja kiemuraiset kävelytiet johtavat milloin umpikujaan , milloin portaisiin .On siinä suuntavaistottomalle seuralaiselle lähtöruuden etsimistä, varsinkaan kun kuljetettava ei suuntaa tiedä,ei muista.Muuten muisti oli hyvinkin muistavainen tänään, olo rauhallinen , mieli ihmettelevä .
Bridge sujui tänään ilman suurempia muistikatkoja ja siitä minä olen iloinen .
1 kommentti:
Musiikkia osaat tosiaan ottaa vastaan - sikäli kuin minä pystyn arvioimaan. Hyvältä tuntuu kuulla uutisia myös tikkalaisesta.
Lähetä kommentti