SELJA AHAVA
Eksyneen muistikirja
Gummerus 2010, 203 s.Selja Ahavan esikoisromaanin päähenkilö Anna tapaa Ruusukummun vuodeosastolla Jumalan. Sama Jumala istuttaa Annan kirjan lopussa veneen peräpenkille ja työntää puuveneen vesille.
Tähän väliin mahtuu kiertoajelu muistoissa, tapahtumissa, jotka ovat tapahtuneet tai sitten eivät. Aina kun tulee vaikeaa, Anna lähtee kävelylle. Tai tekee pitkiä listoja esineistä, etteivät ne häviäisi hänen mielestään.
Entä jos tapahtumissa onkin asioita, jotka eivät ole tapahtuneet? Onko lumeen kuollut nainen Anna itse, jonka Anna itse löytää? Onko Anna naimisissa Antin kanssa ja viettää saaressa ikimuistoisia hetkiä myrskyn odotuksen kourissa, kun vene vedetään viime hetkellä suojaan, sytytetään kynttilä sisällä ja otetaan viinipullo esiin?
Vai onko Anna sittenkin Lontoossa ja naimisissa Thomasin kanssa, joka lähtee kavereidensa kanssa perinteiselle kalastusretkelle? Yksin jäätyään Anna ajelee metroportaissa tai nukkuu pitkiä öitä lentokenttien halleissa.
Ja onko totta se, että Annalla on kuusi lasta, vaikka hän sureekin sitä, että on niin paljon ihmisiä, jotka saavat lapsia, vaikka eivät niitä edes halua, ja hän, joka ei ole voinut saada lapsia, suree taas?
Kun muisti menee, tilalle tulee armo. Ei ole yhtenäistä tarinaa, on valaistuja hetkiä, ja loppu on pimeää - Jeanette Wintersonin sanoin. Ahavan esikoisromaani sukkuloi mielen labyrintissä harvinaisen uskottavasti.
Eksyneen muistikirja
Gummerus 2010, 203 s.Selja Ahavan esikoisromaanin päähenkilö Anna tapaa Ruusukummun vuodeosastolla Jumalan. Sama Jumala istuttaa Annan kirjan lopussa veneen peräpenkille ja työntää puuveneen vesille.
Tähän väliin mahtuu kiertoajelu muistoissa, tapahtumissa, jotka ovat tapahtuneet tai sitten eivät. Aina kun tulee vaikeaa, Anna lähtee kävelylle. Tai tekee pitkiä listoja esineistä, etteivät ne häviäisi hänen mielestään.
Entä jos tapahtumissa onkin asioita, jotka eivät ole tapahtuneet? Onko lumeen kuollut nainen Anna itse, jonka Anna itse löytää? Onko Anna naimisissa Antin kanssa ja viettää saaressa ikimuistoisia hetkiä myrskyn odotuksen kourissa, kun vene vedetään viime hetkellä suojaan, sytytetään kynttilä sisällä ja otetaan viinipullo esiin?
Vai onko Anna sittenkin Lontoossa ja naimisissa Thomasin kanssa, joka lähtee kavereidensa kanssa perinteiselle kalastusretkelle? Yksin jäätyään Anna ajelee metroportaissa tai nukkuu pitkiä öitä lentokenttien halleissa.
Ja onko totta se, että Annalla on kuusi lasta, vaikka hän sureekin sitä, että on niin paljon ihmisiä, jotka saavat lapsia, vaikka eivät niitä edes halua, ja hän, joka ei ole voinut saada lapsia, suree taas?
Kun muisti menee, tilalle tulee armo. Ei ole yhtenäistä tarinaa, on valaistuja hetkiä, ja loppu on pimeää - Jeanette Wintersonin sanoin. Ahavan esikoisromaani sukkuloi mielen labyrintissä harvinaisen uskottavasti.
Mitä pidemmälle kirjaa luin , sen enemmän se mietitytti .Osaanko etsiä ystäväni kokemasta sen , mikä on totta -tässä ja nyt - vai olenko mennyt mukaan mielikuvitusmaailmaan , jossa hän mitä ilmeisemmin paljolti liikkuu ? Mistä minä tiedän tiedostan totuuden ja kuvitelman rajan ?Ja onko se oikestaan tarpeenkaan ?Otanko turhaa kantaa ongelmiin , joita hän ympärillään huomaa ?Onko ne totta vai kuvitelmaa ? Painaako kierot asiat oikeasti mieltä vai onko kaikki unohdettu jo huomenna ? Muistisairaus on sairaus on sairaus , josta luultavasti kukaan ei loppujen lopuksi tiedä suuriakaan.Tutkia voidaan , mutta kuka kertoo , mitä liikkuu ihmisen päässä , ajatuksissa ?Teot ja sanat voi kirjata ylös , ajatus jää ihmisen omaan mieleen ja sinne ei vielä tiede yllä .
Kuninkaan puhe
The King's Speech (2010)
Lajityyppi: Draama, history
Levittäjä: FS Film Oy
Ohjaaja: Tom Hooper
Pääosissa: Colin Firth, Geoffrey Rush, Helena Bonham Carter, Guy Pearce, Timothy Spall, Derek Jacobi, Jennifer Ehle, Michael Gambon
Ensi-ilta: 21.1.2011
The King's Speech (2010)
Lajityyppi: Draama, history
Levittäjä: FS Film Oy
Ohjaaja: Tom Hooper
Pääosissa: Colin Firth, Geoffrey Rush, Helena Bonham Carter, Guy Pearce, Timothy Spall, Derek Jacobi, Jennifer Ehle, Michael Gambon
Ensi-ilta: 21.1.2011
Kuningas Yrjö VI:n tositarinaan perustuva draama kertoo monarkin yrityksestä löytää oma äänensä.Isänsä kuningas Yrjö V:n (Michael Gambon) kuoltua ja veljensä kuningas Edvard VIII:n (Guy Pearce) luovuttua kruunusta skandaalinkäryisesti Bertie (Colin Firth), joka on koko ikänsä kärsinyt kiusallisesta puheviasta, kruunataan hänen omaksi järkytyksekseen Englannin kuningas Yrjö VI:ksi. Kun maa häilyy sodan partaalla ja on kipeästi vahvan johtajan tarpeessa, hänen vaimonsa Elisabet (Helena Bonham Carter), tuleva kuningataräiti, järjestää miehelleen tapaamisen eksentrisen puheterapeutin Lionel Loguen (Geoffrey Rush) kanssa. Ohdakkeisen alun jälkeen kaksikko turvautuu epätavallisiin hoitomuotoihin ja ystävystyy ponnistellessaan kohti yhteistä päämäärää. Loguen, perheensä, hallintonsa ja Winston Churchillin (Timothy Spall) tuella kuningas voittaa änkytyksensä ja pitää radiopuheen, joka toimii innoituksena koko kansalle ja kokoaa valtakunnan yhteiseen rintamaan
Iltainen elokuva lienee kassamenestys .Mikäpä siinä ,hyvä elokuva se oli . Kahden miesnäyttelijän elokuva .On aina ilo katsella hyvää näyttelijätyötä , soisinkin Oscarit molemmille , sekä Colin Firthille että Geoffrey Rushille , joista jälkimmäisen suoritus oli ehdottomasti parempi , jos nyt sallitaan vertailu.Hyviä molemmat . Ja onhan tässäkin yksi kiitollisuuden aihe : en ole syntynyt kuninkaalliseksi , ei ole helppoa olla kansakunnan keulakuva.
Lunta tuiskuttaa poikittain .Kävely Eiraan laiskan jumppaan ja hiirikäden kuntoutukseen antaa reippaan happiannoksen ja hyvän mielen .Rapakon takaa tuli puhelu illalla , siellä kukat nousevat maasta kevättä aavistellen , aurinko paistaa ja tytär istuu terassilla uimapuvussa kirjaa lukemassa.Aamullakin se on valo , joka herättää , meillä se on herätyskello .Eikä aina herätä sekään .
Miten herättiin Turussa synkkäripäivään ?
2 kommenttia:
Kiitos kysymästä, ennen kuutta heräsin kuten tavallisesti. Päivällä kävin kuntosalissa, saunassa ja uimassa ynnä kahvilla hyvässä seurassa. Puheluita ja viestejä tuli monta, yllättävin löytö oven takaa kotiin palatessa: taloyhtiön onnittelut kukkapuskan kera! Säpinää riittää vielä täksi päiväksi, kun lähden teatteriin Tampereelle.
Muuten: mietitty on ystäväsi tilannetta täälläkin ja muistisairautta kaiken kaikkiaan. Keskeisiä aiheita näinä aikoina. Sinulle on kunniaksi, että myös teet asialle jotakin käymällä ystävän luona kuulemma viikoittain. Siinä mallia meille, jotka emme ihan tällä hetkellä katsele moista tilannetta läheltä. Mutta kuka tietää, missä roolissa muistisairauden itse kukin joutuu ennen pitkää kokemaan?
Mielenkiintoinen leffa, ehkä kuitenkin hiukan ylimainostettu! Änkyttäjän suoritus oli uskottava, ope kerrassaan sympaattinen.
Kakki se minkä sisimmässämme koemme, on meille totta. Eli se, mikä on "totta" ei ole yksilön kannalta merkittävää. Kun dementoitunut äitini aikoinaan kaipasi omaa äitiään ja eli samalla omaa lapsuuttaan, hän palasi seitsemänvuotiaaksi tai sitä nuoremmaksi. Hän oli kasvattilapsena toisella puolella Suomea seitsemänvuotiaasta ja tapasi omaa äitiään harvoin.
Lähetä kommentti