Höyryhengitystä Eirassa

Kopion illalla vanhoja bolgikirjoituksiani ja katselin niiden kuvia .Kauniita olivat , joukossa ei ainuttakaan silmälle epämieluisaa , trendi oli silloin minulla niin .Nyt huomaan kaupungin muuttaneen minut tarkkailijaksi ,joka tallentaa kameraansa likaista ,outoa ,onneksi kuitenkin silmään sopivaa.Kävelymatka Eiraan olisi ollut Saurille painajainen , sillä lumi oli muuttunut sotkuiseksi valuvaksi massaksi katujen kulmiin , jossa se muodosti laajat likaiset lätäköt .

Eiran ovesta tupsahti keskelle valkoista pilveä valkopukuinen hoitaja siunaillen , että miten ennen pärjättiin ilman höyryjä ja muita kummallisuuksia !Sanopas se! odotettiin kevättä ja aurinko , luulen .Nyt ei tarvinnut kevättä odotella , rännissä lorisi.

Eletään aikaa vähän yli sata vuotta sitten, kun senaattorin tytär Annina (Eeva-Kaarina Volanen) rakastuu musiikinopettajaansa Kesäillan valssi (I sommarkvällen) on Hannu Lemisen ohjaama suomalainen mustavalkoinen draamaelokuva vuodelta 1951. Elokuva on rakennettu Oskar Merikannon musiikin varaan.
Melodramaattinen elokuva kertoo rikkaan perheen tyttärestä ja köyhästä muusikosta, jotka taistelevat onnensa puolesta. Tapahtumat sijoittuvat pieneen kaupunkiin, jonka dialogista voi päätellä Hämeenlinnaksi. Ajallisesti tarina etenee keväästä 1898 kevääseen 1902. Kesäillan valssi oli vuoden yleisömenestys Rovaniemen markkinoiden ohella. Televisiossa se sai ensiesityksensä 28. joulukuuta 1963. Elokuvassa kuullaan kaikkiaan viisitoista Merikannon sävellystä.

Kesäillan valssi kuvattiin kesällä 1951. Grahnien kotia esittää Tullisaaren kartano Helsingin Laajasalossa. Romanttinen lampi on Aulangon puiston joutsenlampi Hämeenlinnassa. Laurin poikamiesasunto on Diktarhemmet Flensborgintörmä Porvoossa. Anninan ja Laurin ensimmäinen asunto sijaitsee Helsingin Eirassa osoitteessa Juhani Ahon tie 5. Helsingin katunäkymät 1900-luvun vaihteesta ja myös talvikohtaukset lavastettiin Munkkisaaren studioille.

Kyllääntyneenä rumuuteen halusin katsella jotain kaunista .Ikivanha elokuva tarjosi silmälle levon ja mielelle rauhan . Merikannon laulut vievät muistoihin ja vaikka elokuvan toteutus liikkui naivin ja yliromanttisen rajamailla, sen mustavalkoinen kuva oli kaunista katseltavaa .Eva-Kaarina Volanen on loistava Anniina , hän liikkuu täysin kotonaan sen ajan kartonomiljöössä.Kaunista ja levollista .Tänään oli jatko tuolle elokuvalle. Maaria Eira ja Merikantoa.Olin jo saanut jalkani maahan ja pikakelasin elokuvan , joskus pysähtyen .Kuvaus oli edelleen upea ,jotain kuitenkin puuttui .Ehkä sadusta tuli totta , silloin se ei enää ollut satua.