torstai 22. lokakuuta 2009

Upea Signe Brander


Potilas äksyilee ja on kiukkuinen . Olotila on nihkeä , liikkuminen hankalaa.Ulkona olo ei onnistu.Eli hienoista takapakkia , mutta ei silti huolestuttavaa , jos siis saan potilaan syömään .Pohjalainen kun hoitaa itse itseään ja syö , jos vatsa vetää ja kun ei vedä , ei sitten syö .Ja siinä ollaan .
Hoitaja päätti lähteä ulos talosta suuntana Hakasalmen Huvila.Finlandia-talo istuu Huvilan läheisyyteen kauniisti , mutta tulevasta Musiikkitalosta en tässä rakennusvaiheessa voi sanoa samaa ! Talo täyttää massiivisena koko korttelin , vie avaruuden , on Huvilalta katsottuna paikkaansa ylen suuri ja korkea .Ehkä siellä musiikki sitten soi voimallisena ja mahtavana , niin ainakin sopii toivoa.Huvilan mahtipuut seisovat vielä lehtevinä paikallaan , saa nähdä kauanko , sillä tunneli kulkee puiden alla .
Huvilassa on valokuvaaja Signe Branderin näyttely . Sanoinkuvaamattoman kauniita kuvia Helsingistä ! On käsittämätöntä ,kuinka hän on onnistunut saamaan huipputeräviä kuvia katunäkymistä , joissa liikkuu ihmisiä ja eläimiä .Valotus on satumaisen kaunis. Voisin kehua häntä ollenkaan lopettamatta , mutta niin moni muukin ja onneksi on aikanaan jo tehnytkin .Mielenkiintoinen oli myös filmiesitys , joka vertaili Signen kuvaa ja uudempaa (1999 ) kuvaa samasta kohdasta ; kaunis Helsinki on edelleen , mutta vuosisadan alun romanttiset Signen kuvat ovat usein kuin satukirjasta .Tekee mieli kaivaa esiin Katarina Winkellmannin (olikohan nimi oikein ?!) tarinat samasta ajasta , hän antaa ehkä sen todellisen kuvan .Signen kuvissa valkoiset hameenhelmat pysyvät puhtaina , kura ei lennä ja lika ei haise .
Kuvattuna oli myös tämänhetkinen asuinnurkkani !
Kuva on vuodelta 1907 ja mitään nykyistä ei ole näkyvissä .
Poliisisetä seisoo nykyisen metroaseman oven edessä.





2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Onhan Hakaniemen nurkka muuttunut! Hyva, etta loytyi nayttely sinua piristamaan...

Lissu kirjoitti...

Voi noita Helsinki-kuvia! Luin paikallislehdestä ison, kiittävän arvostelun Signen kuvien näyttelystä. Pitäisi saada sen verran toimeksi, että kävisin ne katsomassa, jotta saisin kunnolla omat vaatimattomat kuvahommani taas käyntiin.

Muuten kirjoitit yhdessä blogissasi tosi sanoja mainitessasi, kuinka ihmiset kärsivät kaupunkimelusta. Liedon hiljaisuudessa minä univaivainen olen vihdoin taas nukkunut riittäviä yöunia, kun eivät juopot enää kilju aamuyöstä ikkunani alla eivätkä katujen pesuautot jyrää ja abulanssit hälytä niin kuin jokirannassa lähes joka yö.