Äitien ikuisia huolia

Tennesseen Williamsin (1911–1983) näytelmä Lasinen eläintarha (1945) on vahvasti omaelämäkerrallinen kuvaus. Näytelmän kertojana toimii parikymppinen Tom. Hän haaveilee kirjailijanurasta, mutta joutuu raatamaan varastolla, jotta pystyisi elättämään äitinsä Amandan ja ramman siskonsa Lauran.

Tom tekee koko ajan lähtöä, ja äiti aavistaa sen. Epätoivon vimmalla äiti alkaa etsiä Lauralle tulevaisuutta. Hän toivoo tyttärelleen jotain parempaa kuin itselleen, hylätylle, koko elämänsä vain raataneelle naiselle. Menneisyys rikkoo jokaisen henkilön yritykset rakentaa tulevaisuutta. Illuusioiden ja todellisuuden välinen epäsuhta antaa kivuliaan mutta tervetulleen muistutuksen siitä, miten harvoin ihminen todella onkaan oman onnensa seppä.

Olen ikuinen Tennessee Williamssin ihailija .Ikuisuus kulkeutuu jo kouluajoilta , silloin Williams oli "sitä jotain " .Lauraa esittäneestä Ulla Raitiosta kuullaan vielä .Samoin Antti Holmasta , joka esitti tarkoituksellisen apaattisesti Tomia , kirjailijan omakuvaa.Mielenkiintoinen , aina yhtä ajankohtainen ,kauniisti toteutettu esitys, joka tuntui kiinnostavan nuorimmaistanikin .

Kävelin eilen Laakson Sairaalaan otattamaan kuvia ja käyriä sydänseudustani .Hassu juttu , uusitutin joskus keväällä reseptiä omassa Terveyskeskuksessani , asialla oli nuori keikkaläkäri . "Mitäpä kuuluu?" "Ihan hyvää ,kiitos .Mitä nyt meinaan kuolla puhisemiseen Kallion mäkeä noustessa !" Posti toi määräyksen tarkistukseen Laaksoon !!Pelkästä ihmetyksestä en moista tarjousta uskaltanut väistää , kävin polkemassa .Sen lisäjuttuna olin siis eilen puhaltelemassa , ultrassa ja johdoissa .Tulos oli "erinomainen hapenottokyky , huippuluokkaa !!"Ja muutkin sitä samaa .Kannattihan tuo , minulle , mutta ihmettelen, kun puhutaan priorisoinnista eläkeläisten kohdalla.Tässä kohden kotiäitiä kohdeltiin hyvin .

Liikenteen melu sattui korviin , poikkesin sisään keskuspuistoon .Siellä huomaa kuinka tärkeää on puut , multa ja sammal ,hengitin syvään metsän hiljaisuutta .Yksi syy tämän ajan ihmisen levottomuuteen on varmasti jatkuva häly , joka tunkee ihon läpi .

Mies kuntoutuu reippaasti . Omaehtoiset kävelylenkit Tokoinlahden ympäri sujuvat jo helposti . Ehkä ruokahalukin pikkuhiljaa kasvaa , toistaiseksi moni asia maistuu vielä kuulemma pahalta .Ruskan upeat värit hehkuttavat silmänruokaa lenkkeilijän hitaalle askeleelle.