Potilas on jo huomattavasti paremmasa kunnossa .Viihtyy puhelimen ääressä ja ruokakin alkaa maistua ruualta . Lihottaminen on osa omaishoitajan työtä , kaakaota vispikermalla , jätskiä ja banaania. Hoitaja kerää kiloja jo pelkästä kateudesta.Olen tässä kiitellyt Yleisradiota , maksuteeveetä , mitä nyt vain , josta tulee formulaa ja jalkapalloa. Se aika menee takuuvarmasti ruudun ääressä , joten päätin ottaa happihypyn sateeseen ja poiketa elokuviin ."Haarautuvan rakkauden talo ", Elina Knihtilä ja Hannu-Pekka Björkman .Suomalainen versio Virginia Woolfista , maustettu pienimuotoisella huumorilla , joka aika ajoin veti suupielet ylöspäin .Sen verran kovaäänistä meno oli , että päätin olla häiriintymättä ruokailijoista , joita istui molemmin puolin tuoliani .Rapina ja rouskutus ja aikuiset ihmiset .
Valokuvia on kertynyt kesän aikana kolmisenkymmentä kortillista.Päätin sitten eilen aloittaa purkamisen ja lähetellä asianosaisille picasan koostealbumeita. Joku päätti toisin ja kone ei suostunut lähetykseen , virhettä vaan ilmoitteli , myös tänään .Tilapäistä vai ei , harmittavaa kuitenkin .Joten -merkkipäiväkuvianne odottavat , "hetki vielä".
2 kommenttia:
Vetta siella, meilla oli pakkasta yolla! Aamulla katot valkeana, kukat jarkyttyneina kylmasta. Yksi meni jo, siita se talvi tulee.
Moi, Vanski, pitkästä aikaa. Omat muuttokiireeni ovat jo ohi, joten alan taas ehtiä blogisikin ääreen. Helpottavalta tuntui lukea potilaan toipumisesta, samoin omista puuhistasi. Syksy kuljettaa meitä kohti talvea, mutta sitten tulee taas uusi kevät. Eletään mukana!
Lähetä kommentti