"Arvostelu:Putoavia enkeleitä
05.12.2008
Rakkaus- ja sairauskertomus kietoutuvat yhteen taiteilijapariskunnan tarinassa
Kotimainen draamaelokuva Putoavia enkeleitä kietoo kiinnostavasti yhteen rakkaus- ja sairauskertomuksen, jonka keskiössä on sodanjälkeisen Suomen ehkäpä tunnetuin taiteilijapariskunta, kirjailijat Aila Meriluoto (s. 1924) ja Lauri Viita (1916–65). Tai pikemminkin nimenomaan kuvitteelliset Meriluoto ja Viita, sillä kyseessä ovat toisten taiteentekijöiden kehittelemät ja jalostamat tarinahahmot, jotka elävät fiktiossaan omalakisesti ja vapaana liiasta faktuaalisesta painolastista ja historiallisesta tarkkuudesta.
Putoavia enkeleitä ei olekaan mikään varsinainen elämäkertaelokuva, pönäkkä näköispatsas, joilla ei monesti tunnu olevan juuri mitään uutta kerrottavaa kohteistaan. Olkoonkin, että elokuvan henkilöillä on todelliset esikuvansa ja että se ammentaa alunperin ideansa Meriluodon kirjoittamasta teoksesta Lauri Viita – legenda jo eläessään (1974), Putoavia enkeleitä pyrkii olemaan omanlaisensa ja yleispätevämminkin toimiva kuvaus yhdestä avioliitosta ja taiteilijaelämästä. Ja tässä pyrkimyksessään elokuva onnistuukin kerrassaan kiehtovasti."
05.12.2008
Rakkaus- ja sairauskertomus kietoutuvat yhteen taiteilijapariskunnan tarinassa
Kotimainen draamaelokuva Putoavia enkeleitä kietoo kiinnostavasti yhteen rakkaus- ja sairauskertomuksen, jonka keskiössä on sodanjälkeisen Suomen ehkäpä tunnetuin taiteilijapariskunta, kirjailijat Aila Meriluoto (s. 1924) ja Lauri Viita (1916–65). Tai pikemminkin nimenomaan kuvitteelliset Meriluoto ja Viita, sillä kyseessä ovat toisten taiteentekijöiden kehittelemät ja jalostamat tarinahahmot, jotka elävät fiktiossaan omalakisesti ja vapaana liiasta faktuaalisesta painolastista ja historiallisesta tarkkuudesta.
Putoavia enkeleitä ei olekaan mikään varsinainen elämäkertaelokuva, pönäkkä näköispatsas, joilla ei monesti tunnu olevan juuri mitään uutta kerrottavaa kohteistaan. Olkoonkin, että elokuvan henkilöillä on todelliset esikuvansa ja että se ammentaa alunperin ideansa Meriluodon kirjoittamasta teoksesta Lauri Viita – legenda jo eläessään (1974), Putoavia enkeleitä pyrkii olemaan omanlaisensa ja yleispätevämminkin toimiva kuvaus yhdestä avioliitosta ja taiteilijaelämästä. Ja tässä pyrkimyksessään elokuva onnistuukin kerrassaan kiehtovasti."
Mitäpä tuohon sanoisi lisää. Olen lukenut Meriluodon ja Viidan avioliittohelvetistä aiemmin , lapset siinäkin kärsivät , joten Elena Leeven esittämä kuvitteellinen, isäänsä sokeasti ihaileva tytär tuntui hieman haetulta .Tyttären täydellinen kritiikittömyys kuvannee Meriluotoa itseänsä suhteessaan Runoilija -Viitaan .Elina Knihtilä Meriluotona taas oli lastensa äiti . Liian pitkämielinen , oman runoilijaminänsä uhraten sairauden alttarille.Vaikea asia valita . Tommi Korpela voisi olla Lauri Viita , silti jokin jäi puuttumaan . Kyllä minä elokuvasta pidin , silti päällimmäiseksi jäi tunne liiallisesta taiteellisesta yrittämisestä . Ja edelleen ihmetyksestä , millainen on noin suuri rakkaus , joka sokeasti rakastaa .
1 kommentti:
Kappas, sinä ehdit ensin katsomaan Meriluoto - Viita-jutun. Kyllä minäkin sen vielä näen, ehkä jo tällä viikolla, jos tohdin näyttäytyä lippuluukulla. Pimeässä kukaan ei enää tuijottele naamani mustelmia ja pohdi:"Onkos toi ihminen ollu tappelussa?" Hyviä kysymyksiä sulla leffasta. Niitä sopii miettiä näkipä leffan tai oli näkemättä.
Lähetä kommentti