Tuulta koronapölyyn.                                                                   3.7.2021 22.58

Lasteni serkkukaartin nuorin täytti eilen neljäkymmentäneljä, lentäjäpoika , joka ei ole lentänyt sitten edellisen kevään. Korona on tehnyt myöskin tehtävänsä, hänen perheensä alkaa olla melko tuntematon, tai olisi jollei olisi kameraa ja sillä otettuja kuvia! Onneksi hänelle,

sillä kodissani on vierasvessan ovessa suuri kuva nuorimmaisestani ja hänestä pitämässä näkkileipätaukoa ahkerasta uimisesta! Neilivuotias nuorimmaiseni osasi silloin jo uida ja taisi tämä lentäjän alku myös pulikoida jotain koirantapaista, sillä lapset leikkivät rannassa aika itsenäisesti ilman vanhempien jatkuvaa silmälläpitoa. Niin se oli silloin, Suomi oli ylpeä lastensa uimataidosta kansainvälisesti, mutta ei ole enää! Uimataidottomien kouluikäisten osuus oli liki puolet lasten lukumäärästä, eikä se ole parantumaan päin. Kun korona on sulkenut uimapaikat,

leikkipuistojen kahluualtaat on jostain kummallisesta syystä ilman vettä ja lehdet uutisoivat suurin kirjaimin, että sinne ja sinne ei saa mennä uimaan suolistobakteerien vuoksi! Kyllähän kuuma ilma ja vessojen puute ajaa puskapissalle, mutta tuskin nämä veijarit kuitenkaan onnistuvat pilaamaan kokonaista Vantaan jokea, tuolla pääsisi jo ennätysten kirjaan! Mikä siis aiheuttaa huonot bakteeritulokset?! Ihmisen viljelemät pellot lannotteineen, vaikea on muuta keksiä syyksi. Vantaan rantapellot on olleet viljeltyinä iät ja ajat, testejä tehtiin, mutta voisiko olla, että kaikki ei niitä lukeneet?! Tai ehkä joillekin oli tärkeämpää uimatadon hankkiminen kuin mahdollinen pieni vatsanvääntö, joka nyt oli lapsille uhkana kesäisin muutenkin? Järvi-Suomesta lähtöisin olin todella onnellinen jokivedestä ja sen rannoista, joilla lasteni aikoihin oli kaupungin  maksama rantavahti, urheilija, joka sai työtä ja joka piti myös uimakoulua! Edelleen liputan moisen etuoikeuden perään, kaikki tyttäret ovat hyviä uimareita ja samaa toivon ainokaisesta lapsenlapsestani, hän on jo hyvällä alulla. On todella surullista lukea hukkumistapauksista rannoillamme, heitä on liian monta tänäkin kesänä.

Issias vaivaa, selkä on kipeä, onneksi kaapissa on monenlaista lievittävää ja suuresti haisevaa! Hyvä puoli niissä on, että pikkuhiljaa kaapit alkavat tyhjentyä vuosien Rapakon takaisista putkiloista ja huono puoli voisi olla, että ne ovat jo vanhentuneet, joten hoitava vaikutus voi olla heikonlainen! Siivosin juuri pöytääni ja heitin pois hyvän lauseen, kuka lie sen sanonutkaan:”Loppuun käyttäminen on ekologista!”Minä olen hyvin ekologinen.

 Siitä issiaksesta. Mies päätti viedä vaimonsa kävelylle kaupunkiin,

joka onkin jäänyt vähälle tutustumiselle nyt puoleentoista vuoteen. Hyvä ajatus, vain kenkä on ongelma. Siisvousinnoissani olen joskus ennen koronaa –vai olisiko mökkielon loputtua!? –kadottanut jonnekin ”vielä ihan hyvät sannikkaat”, rumat, mutta tosi hyvät kävellä. Eri näköisiä kesäkenkiä on käytössä, mutta ei niillä pitkää lenkkiä voi tehdä, asfaltti on kova! Vanhat lenkkarit ovat käytössä vielä, tosin sisäosiltaan hiukan kuluneita, sukka on kuuma. Mutta joka säästää, sillä on ja minulla on! Laatikossa oli jonku pakko-ostos käyttämättä, punainenkin vielä ja sehän uudisti nyt vanhan lenkkarin kokonaan!  Kuumuus ei ollut mukavaa, matka taittui hitaanlaisesti, mutta kengät tuntuivat ihan meneviltä. Mies joi kahvin , minä söin jätskin, kaupunki on epämieluisan sekaisin , joka paikka on remontissa.

Ensimmäinen käynti Oodiin, toisesta ovesta sisään ja toisesta ulos, se tuntui jo juhlalta, kuin olisi ulkomailla vieraillut! Aulassa oli taideteos: virkattu koralli, virkkaajina tekstin mukaan 3000 suomalaista!

Olen siis nyt nähnyt taidetta ja jatkoa seurasi Töölölahden puistossa, tekijän nimeä ei sieltä löytynyt , ellei sitten ollut juuri sen kappaleen päällä, minkä ulkolaiset isät olivat ottaneet lastensa reppujen säilyttämiseksi

. Oisko teos ollut osasana tuota Biennaalea, ehkä näin.Ei haitannut, nimetönkin kelpasi ”taidekokemukseksi”, nyt ei kannata olla kovin valikoiva, kun yleensä pääsee osallistumaan johonkin! Siitä issiaksesta siis! Kotiin tullessa järven puutteessa otin kylmän suihkun, kolmannen jo tänään ja istahdin katselemaan seiskauutisia. Siitä en sitten hetkeen noussutkaan, se issias ilmaantui tyhjästä. Se siitä issiaksesta sitten.

Hesarini olen lukenut tarkkaan, sellaisetkin uutiset, joita en tavallisesti lue. Haasteteltiin jotain naista, joka antoi jutun  aiheesta, mikä sopi minulle kuin nappi silmään! Hän söi täyttääkseen  vatsansa, elääkseen, ihan sama, mitä se oli, kunhan se täytti tehtävänsä. Toki minulle maistuu, mutta se ei näyttele pääosaa elämästäni, muut asiat ovat tärkeämpiä. Tuli vaan mieleen, kun kokkasin tänään ”Saarioisten äitien” tekemää sienikeittoa ja siivutin varhaiskaalia siksi ”vihreäksi!”, mistä tulee aina mieleen kotimainen elokuva ”Vuosaari”. Ja sen suurin ongelma köyhyyden kokemisessa oli ”tuoreen vihreän ” puuttuminen. Että ihan varakkaan ruokapöytä se tämän päiväinenkin oli. Jälkiruuaksi sitten kotimaisia minitomaatteja ja miehelle mansikoita.