Pääsiäisen päivämäärä vaihtelee kuun alusta kuun loppuun, mutta oli se sitten missä kohden huhtikuuta, meille se tuo monet muistot.Silloin otetaan esiin pari kansiota ja muistellaan, kuinka erilaista elämä silloin oli! Päätöksetkin tehtiin äkkiä ja yhtä äkkiväärästi on elämä heitellyt, tylsää ei ole ollut. Ensimmäinen Pääsisäiseen liittyvä muisto kuuluu Tampereen opinahjoon ja tuohon aikaan muodissa olleeseen kimppakämppään. Meitä oli kuusiYhteiskunnallisessa Korkekoulussa opiskelevaa, kaksi aina yhdessä huoneessa.
Minulle siellä opintoja ei suuremmin kertynyt, jotain kuitenkin, kun koulusta tuli kysely vielä vuosien jälkeen, jotta mahdanko vielä jatkaa opintojani! Ei taitaisi enää tänä päivänä moista tapahtua. Olin jo päässyt unelmatyöni pariin, joten vastaus oli helppo ei. Kolmesta tuli toimittajia, yksi katosi jonnekin ja huonetoverini vei rintasyöpä. Eilen lettuja suuhun pistellessä muisteltiin, että eipä silloin ollut rahaa edes lettuihin mansikoiden ja jäätelön kera, tilittiedot oli nollilla ja rahaa kukkarossa makrillipurkin hinnan verran. Tampere oli tuulinen ja kylmä, vaatetuskin taisi olla kehnonpuoleinen, lenkkeilystä ei kukaan ollut kuulut mitään, joten ei siis lenkkivaatteitakaan. Siinä Tammelan toria luultavasti korkkareilla tepastellessa mietittiin silloisen kihlattuni kanssa, että eipä tässä ole juuri mitään järkeä! Asua kahdessa paikassa, kummankaan opinnot ei suju ja rahaa ei ole ikinä! Mennään siis naimisiin, äkkiäkös moisen rituaalin hoitaa! Onnistuimme saamaan koko suvun kauhun valtaan, minun kotonani oli kiireinen kevät meneillään todistusten kirjoittamisen vuoksi ja Anopin mielipide tuli selväksi, hän kun ilmoitti asian kuultuaan:" Kaikkea sitä kuulee, lapset tahtoo naimisiin!"Toipui kuitenkin ja muutaman vuoden ajan säilyimme hengissä anopin joka toinen viikko lähettämän jauhelipaketin ansiosta, paketti noudettiin Matkahuollosta Linja-autoasemalta.
Oli röyhelöä ja pitsiä ja lapsi oli kaunis kuin vauvanukke! Kätilökin kävi siihen aikaan kotona tarkastamassa, että kaikki oli hyvin--ja nappasi tossut pois jaloista ! Ja paljasjalkaisena varvastossujen käyttäjänä tytär on vapaa-aikansa tähän asti kukenut. Usein tulee mietittyä silloista lastenhoitoa, oli naapuria ja kaupan seinältä napattua lippusta, sinne vaan eikä yhtään tiennyt millainen hoito oli, ihmiseen luotettiin. Katselin tuossa naapuripihaan ja siellä yksinäistä vauvan vaunua.
Google on kiusannut Facen kanssa, olen joutunut vaihtamaan salasanaa moneen kertaan, nyt se on pysynyt paikoillaan.Mutta- gmail postini lähettää punaisia hälytyssignaaleja saajilleen! Minä en niitä näe, mutta saajat ovat ilmitelleet.Nappasin kuvan miehelle lähettämästäni sähköpostista ja se näyttää tältä! Katselin tietojani
ja jos haluaisin vahtaa salasanani, kone huomautti, että samalla joutuisin vaihtamaan erikseen joka ikisen tilini salasanat! Meni mietinnöksi, haluanko taas kerran joutua Face-rumbaan, taidan jäädä odottelemaan jonkun viisaan neuvoja.
Seurasin taas Pikkumiehen pyöräilyä ja kuuntelin hänen tuumailujaan, onko Pääsiäistipu käynyt munimassa Mummille ja Vaarille yhtään suklaamunaa? Tai mahtaako äidillä olla suklaaminunia, hän kun huomenna tulee kotiin ja sitten on vielä yksi päivä vapaata koulusta! Vastausta kysymykseeni, tuliko kaikki Mummin tuomat suklaamunat jo syötyä, seurasi vain hiljaisuus, eli syöty on ja siksihän ne on munittukin. Rapakon taakse ei suklaamunia enää voi lähetellä, ne olisivat hautuneet tipuiksi, niin kauan kestää posti nykyisin : LÄHETYSTUNNUS : UJ000072988FI -JA "lähetys matkalla". Toivotaan että se joskus tulee perille...siellä on tämän päivän synkkärilahja !
Lahja se on tämäkin! Pikkumies kurkisteli Mummin suuhun ja ihmetteli, mikä siellä kiiltää? Kultahan siellä! "No se on kallista " tuumasi, joten lupasin testamantata kullan sekä suusta että purkista, jossa yksi löhii alkoholissa! "Joo, mä myyn ne sitten!" Kauppiassukua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti