Korona tekee temppujaan, se sekoittaa viikkojärjestyksen! Vuorokausijärjestys on jo kadonnut, tai miten sen nyt haluaa nähdä, muuttunut. Yökukkuja olen ollut aina, mutta että olen onnistunut saamaan aamuvirkun miehen noudattamaan samaa rytmiä, se taitaa olla taikuutta! Tuloksena siitä on, että aamut siirtyvät huomattavasti puolen päivän toiselle puolelle, sillä eihän kerrostalossa voi mitään tehdä vuorokauden aamutunteina! Ulkona tuiskutti vaakasuoraan, oikeastaan olisi olut juuri makuiseni ilma, mutta laiskuus vaivasi. Aamutee siirtyi kahvihetkeen, Hesarin lukeminen venyi- ja yllätti! Jotta päivärytmi ei ihan menisi katolleen, avasin ensimmäisenä sivun tarkastellakseni päivän Suomi-filmin. Hämmästys nostatti pienoisen kiukunpoikasen huomatessani, että päivän elokuvan paikalla oli ihan muuta kuin elokuvaa ja ärsyyntyneenä tokaisin miehelle:" No niin , kuvittelvatko nuo, jotta korona on jo ohi, kun päivän rytmin hajotetaan! Laitetaan kotona istuvat ihmiset hommiin!"Ja samaan hetkeen katselin tekstiä, jossa luki, että "sunnuntai"! Sain siis yhden päivän lisää, sillä olin aivan maanantaisssa, pyykkikone pyöri ja maanantaijutut oli mielessä. Siis sunnuntai ja sehän on Agatha Christien elokuvapäivä, onneksi olen taas aikataulutettuna.
Osallisena tähän päivien katoamiseen oletan olevan viime päivien Facebookin sekoilulla.
Se on ilmoitellut tiheään, että tililläni on käyty ja olenko se minä ja en ole! Sittenpä luo uusi salasana ja toivo parasta! Joskus se on toteutunut, sitten taas kadonnut, ja lopulta se heitti minut ulos lopullisesti, kuulemma.
Eilenpä sitten tytär löysi jonkun kummallisen yhteyden, josta seurauksena oli tilin palauttaminen! Olihan se ilouutinen, että pääsin postaamaan päivän touhut, oletushan siihen on, että joku kaveri siihen muutaman kommentin laittaa ja olen siten ikäänkuin ihmisten seurassa täällä neljän seinän sisällä olon sijasta! Yllätys itselle oli, kuinka riipuvainen sitä on tuostakin yhteydestä, olkoon se vaikka pelkkä viestittely ja ihmisten tekemisien seurailu.Ilo kesti vain päivän, tänään olen taas samassa tilanteessa kuin aiemminkin.
Jari Tervon kolumni tämän päivän Hesarissa käsitteli brittihovin rasismiongelmaa, ihmettelyä uuden tulokkaan ihon väristä.Kauan aikaa sitten, kun ystäväni oli vielä mukana tässä maailman menossa ja asui Brasiliassa, ihailin siellä käydessäni brassulaisten kauniita ihon värejä, tumman eri sävyisiä. Siellä koin, ettei sanaa rasismi edes tunnettu, saatoin tietysti olla väärässäkin, mutta näin minä sen silloin ajattelin. Sitten hän muutti Suomeen, osoitti hiukan rasismin piirteitä kommentoidessaan maahanmuuttajia, joita silloin juuri alkoi Suomeenkin tulla. Muistan, kun sanoin:" Ihanaa, kun tulee mustaa ja ruskeata väriä, suomalainen kansa kaunistuu!" Ja tottahan se on , suomalainen maidonvalkoinen iho ei ainakaan tämän päivän mukaan ole siitä halutuimmasta päästä. On rusketusvoiteita ja solariumia, täytyy päästä samaan lopputulemaan kuin he, joilla se kaunis väri on saatu jo syntymässä! Innolla odotan, "minkä värinen" Meganin ja Harryn pienokainen tulee olemaan, punatukkaisen, pisamaisen ja tumman yhdistelmä, sehän voi olla vaikka mikä! Kaunis ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti