tiistai 15. syyskuuta 2020

Kaupunkireissu!


 Niin pienestä se on kiinni, elämä tuntui jo melkein tavalliselta, entiseltä! Minulla oli tänään hammaslääkäri! Keskustassa, Forumissa, melkein kuin ulkomailla, sillä edellinen käyntini siellä oli 170 päivää sitten, silloin me lukkiuduimme kodin seinien sisään viirusta pakoon. Kuljeskelu kaupungin asfalteilla ihmisiä karttaen ei vapauden tunnetta antanut , joten riemu oli tänään oudon kutkuttava! Ratikkaan en sentään uskaltanut, halunnut, kun kävellen olin ennenkin tuon taipaleen taittanut. Tungosta kaupungilla? Ei toki, väljää, tyhjää, vain Aseman seudun kohdalla ohittaminen etäältä oli vaikeaa. Kuuliaisesti laitoin naamarin kasvoilleni jo Forumin hississä, jossa olin yksin, naamari kasvoilla saavuin Mehiläisen aulaan, siellä oli väljästi pari muutakin ihmistä, ilman naamaria. Ilmoittauduin ja tajusin, että olin menossa hammaslääkärille, maskin pito ei ehkä ole luontevaa potilaalle! Joten poistin sen ja viikkasin , vastoin ohjeita, laukkuuni odottelemaan tulevaa tarvekäyttöä. Kuinkahan kauan kurja viirus viihtyy käytetyn maskin suojissa?! Kai se jossain vaiheessa kuolee, joten pihi käyttäjä voi käyttää maskinsa uudelleen- vaikka viikon kuluttua?! Hampaat olivat kunnossa, samoin lasku. Mieluusti  avaan kukkaron nyörejä hammaslääkärin kohdalla, minä olen kokenut aikoinani käsiporan, se on tiukasti hammasmuistissa ja tuskinpa sieltä katoaakaan.Viimeiset rahani laitan hampaisiin ja tietysti Pikkumiehen pitsoihin!

Pikkumies ei kohta ole enää pikkumies, hän on vetänyt pituutta ja saavuttaa kohta Mumminsa. Uusia villasukkia tarvitaan ja tänään tein elämäni enimmäisen visiittini Kaisaniemen Tokmanniin.  Ostajan  toiveita ajatellen, mutta kauppiaan kassan kilinää ei ollenkaan, villalangat oli sijoitettu heti oven suuhun, siitä joka väriä kassiin ja muovipussia onnellisena heilutellen kotia kohti. Oli tullut tehtyä kaupunkireissu

Hesarissa oli ilmoitus 14.9.1969. Näytin miehelle, että tuollainen juttu se tapahtui meidänkin vaatekomerossa ja moinen kokoelma on katsottavissa tälläkin hetkellä, kun komeroon kurkistaa! Kokoja oli kuitenkin 13, ehkä se muhkein vatsakas ei ollut kovin myyvä, kun mainostaja on joutunut lyhentämään valikoimaa! Tuosta valikoimasta puuttuu myös ainakin yksi koko, mutta alkupäästä, sillä olemassa olevilla kiloilla mies katoaisi jo ensimmäisiin housuihin! Ei lihota Kanniston pullat muita kuin vaimoa, jonka kilot ei katoa, syöt tai et. Muutaman kilon antaisin mielelläni jollekin, ihan kateellisen kuuntelin, kun systeri ilmoitti kadottaneensa yli kymmenen kiloa tänä korona-aikana! Muut juttelee saavutetuista koronakiloista, tämä onneton kadotetuista! 


Syksyn ihmisenä yöt ovat minulle mieluisia, on rauhoittavaa katsella naapuritaloon sytttyviä valoja, ihmiset ovat kotona viettämässä iltaa, kuka mitenkin, mielikuvitus laukkaa.Tuskin täällä kovin moni seisoo kameransa kanssa ihailemassa taulua, jonka asuntojen valot luovat. Mielestäni kaunis.

Ennen hammaslääkäriin lähtöä ennätin katsella hetken päivän Suomi-elokuvaa. Yhdeksäntoista vuotias Sirkka Sari näytteli viimeisen roolinsa, hän putosi ravintola Aulangon piippuuun ja kuoli.Traaginen tarina ja vielä tottakin.


Ei kommentteja: