Vappulapsi

"Minä paistan nyt nämä pullat, sinä juot kahvin ja lähdet sitten Kättärille!" Eli näin tästä meidän viimeisestä tuli  "Lindan pullatuttö" Viiden päivän kuluttua kotona oli innokkaita hoitajia ja yksi suuri karvainen vahti, joka oli hankittu tuohon tehtävvänsä luultavasti JALNA-sarjan innoittamana puoli vuotta aikaisemmin! Olisi pitänyt silloin lukea uudelleen tuo kirjasarja, nyt sitä lukiessa huomaan, että Newfoundlanninkoira Nero ei tainnut olla mikään sylikoira, kuten ei tämä meidänkään Rudolf Valentino alias Pantte! Nuorimman tullessa taloon se kyllä otti tehtävänsä vastaan  välittömästi koko valtavalla ruhollaan,  eipä ollut kellään asiaa vauvan vaunuun, suuri tassu asettui välittömästi ottajan ranteelle. Se kesä taisi mennä enemmän karvaisen vahdin tahdissa kuin vauvan, sillä toinen lueskeli Aku Ankkaa vaunun takaseinältä rauhallisesti, kun taas tämä karvainen puolivuotias kasvoi kiitettävästi ja osoitti suurta energisyyttä ja tarmoa laittaa puutarha uuteen uskoon. Pihasta tuli sitten kaunis lapsien ja koiran ehdoilla.

Kesä oli upea ja molemmat vauvat saivat ihastuneita katseita mennen tullen.

Nyt maailmassa vallitsee Corona-virus , se tekee synkkärijuhjat mahdottomiksi, ellei sitten aurinko lämmitä sen verran , että voidaan nauttia kakkukahvit ulkona, etäisyyttä tietysti pitäen eli huutelemme toisillemme ja naapureille kuulumiset! Pikkumiehen touhuja pääsee onneksi seuraamaan , sillä hän tuntuu olevan innokas välittämään Mummille ja Vaarille päivän tekemiset , mistä tämä Mummi ainakin on hyvin onnellinen! Mene ja tiedä sitten muusta perheestä, kun näköradio välittää perheen iltatoimet Mummille seurattavaksi. No, pikkumies toki osaa sulkea kuvan käydessään esimerkiksi vessassa, siinäkin tilanteessa ei voi muuta kuin ihmetellä nykylasten osaamisia! Kyllä Mummi laittaisi kiinni varmuuden vuoksi koko puhelimen.

Helsingissä on upeat luontomahdollisuudet, on kalliota ja polkuja aivan keskustan tuntumassa. Maantasalla on kaikki hyvin, siellä on kukkaa niin , että on  vaikea kävellä rikkomatta värikkään kukkamaton pintaa. Mutta puissa on vasta pienet alut, risukko näkyy läpi ja vessat on kiinni! Siinä moista epäkohtaa miettiessä tuli mieleen, että se kaiken luoja on ollut mies! Ei se ole tällaistakaan epäkohtaa miettinyt , kun meni ja keksi naisille housut! Ei hallinnut kehitystä, mikäs ennen oli laajoine hameineen kyykistyä vaikka keskelle toria, mutta teepäs se nyt, niin olet kamerassa! Kun kyykistyt yhden puun taa, pyllistät toiseen suuntaan! Mukava on sitten korona-karanteenissa katsella kylkiluun ongelmia, miehen sihtaus puunrunkoon ei hetkauta ketään! Maailma on edelleen miehen maailma.

Sinänsä Korona ei eläkeläisen elämää suuremmin mullista. Ulkona liikutaan etäisyyttä pitäen, aina se ei ihan onnistu.  Nuoret urokset tuntuvat ottavan joskus maailman omakseen, mitä nyt yhdestä mummosta ja vaarista, joutavat mennäkin. Juoksuhirmuilla ei ole aikaa ottaa askelta sivuun, he pyyhältävät olkapään ohi aivan kuin eivät olis ikinä koronasta kuuleetkaan, tiedotus on jäänyt heikolle.
 Viikon päästä on Vappu. Vaikkei Mantaa lakitetakaan, eikä teekkarit saa kastettaan, suomalainen juhlii Vappua Shampanjan, siman ja tippaleipien kansa kanssa, niin mekin. Sima on pullotettu, parit tippaleivät jo nautittu ja varmasti saamme seurata Pikkumiehen iloa vappupallosta, jos nyt sellaisia missään myydään! On tämä outoa aikaa, koko ajan huomaa, että eihän tuo ja tuo toimikaan, kun on tämä korona. Muutenhan eläkeläisen elämä on kuin ennen maalla! Yksinjuttelua linnuille ja kissalle. Nyt eiole enää kissakaan , mutta eipä ole mökkiäkään. Mutta on televisio ja teitokone ja siellä monenlaista vanhaa katsottavaa. Kuten "Metsolat". Sen katsominen jäi aikoinaan muutamaan osaan, sen vertaiseen, että henkilöt tuntuivat tutuilta. Nyt heidän kanssaan seurustelu tuntui kuin olisi Mummolaan mennyt, katseltiin koko sarja.Yöllä. Upeasti olen onnistunut aikatauluttamaan meidän molempien elämän uuteen tahtiin, nukkumaan kello kolme ja aamuteelle kello kaksitoista. Minä kun inhoan aamuja, nyt ei ole tarvinnut miettiä , mitä sitä tekisi aamun aikaan kaupungissa! Pikkumiestä tämä nauratti, unohdin kyllä painottaa hänelle, että tämä sopii vain eläkeläiselle, koululaisen paras aika on aamu. No, ehkä häntä olis huvttanut tuokin mummomainen ohje.

Jotain kummallista on kuitenkin tapahtunut. Suunnitellut hyvät tekemiset eivät ole tapahtuneet. Olisi luullut, että kun kaikki harrastus ja menot ovat poistuneet hamaan tulevaisuuteen, sitä olisi täyttänyt päivänsä korvaavalla toiminnalla. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, kaikki komerot ovat samassa kunnossa kuin ennen koronaa, koti ei ole yhtään puhtaampi kuin ennen. Ja silti en tunne laiskotelleeni. Joku sanoisi , että se on nyt sitä vanhuutta. Ja uskottavahan on, kun  oikein Valtiovallan sanoilla olemme saaneet merkin otsaamme: "riskiryhmäläiset yli seitsenkymppiset vanhukset".Äkkiä se status muuttui.