Äitienpäivää

 Vuoden 2012 Äitienpäivä on ollut tämän elämäni tärkein, silloin minusta tuli Mummi!Toinen yhtä tärkeä Äitienpäivä oli vuonna 1964, silloin minusta tuli Rouva. Kolmas kerta oli puhelinsoitto, joka kertoi, että paras ystäväni oli kuollut. Vuosien varrella Äitienpäivä on liikunut päivän kymmenen molemmin puolin, se on viikko, joka ei hevillä pääse unohtumaan. Siihen mahtuu Aarnen syntymäpäivä ja hautajaiset, isän kuolinpäivä ja hänen äitinsä, minun  mummoni syntymäpäivä. Siskon nimi tuli allakkaan vuosia myöhemmin samalle päivälle.

Kävin läpi vuodesta 2012  Äitienpäivät, kesäisen lämmintä on ollut. On viety Isomummi ravintolaan syömään ja Pikkumies oppimaan pöytätapoja. On katseltu lokkien ja joutsenten touhua Töölönlahdella, menty Pihlikseen Isomummin luon kahvittelemaan, viety Isomummi Lindan pihalle istuskelemaan, kuvasta päätellen hyvin suomalaisittain koronaa enteillen välimatkaa pitäen. Päivää on juhlistettu myös Pikkumiehen kotona kavereiden kanssa. Kaikki nämä oli mahdollista silloin, nyt on Korona. Korona pitää meidät riskiryhmään luokitelleet kotona, tosin aioimme uhmata ja uskaltaa nauttia Äitienpäiväkahvit Pikkumiehen ja äitinsä kanssa pihalla, on luvattu lämmintä nytkin. Huhun mukaan Pikkumies aikoo lahjoa Mumminsa mokkapaloilla! Siitä se isoksi kasvaminen alkaa, mokkapaloista .

 Ruusu kuuluu Äitienpäivään. Nyt ei ole pihaa, jonne sen laittaisi, mutta viime vuotinen on säilynyt talven yli purkissaan ja elättelen toivoa, että se vielä kukkii!  Siinä on jo pienet lehdet, kukkia saan ihailla tämän vuoden tulokkaasta, perinteinen ja kaunis.

 Rautaientorin orvokit kukkivat upeasti vuosi sitten, miten lie tämän vuoden kukkaistutukset? Koronan rajoittamat kävelylenkit eivät keskikaupunkia nyt suosi.