Vapaapäivä Bridgestä

 Jostain syystä olin saanut päähäni, että Teemu Mäenpää on taiteilija, jonka töitä haluan nähdä.Enkä ihan väärässä ollutkaan, pidin ja en pitänyt. Irvokkaista pienoispatsaista en pitänyt, en ymmärtänyt niiden kauneutta ja siten omalle mielelleni tarpeellisuutta, mutta muutama kuva kosketti.Nämä kaksi ja sitten hauskuutti tuo kolmas punainen! Se toi elävästi mieleen kouluajat, jolloin piirustuksenopettajani (nykyisin kuuluisa taiteilija!) hehkutti tuotoksiani. Silloin minä pärähdin ja maalasin kurillani A-nelosen vasempaan nurkkaan kauneuspilkun kokoisen mustan täplän. Kuvittelin saavani pyyhkeitä kurillisuudesta, mutta tulipa kehuja ja reippaasti uskalluksesta ja jne jne. Hetkeksi minulta meni silloin usko osaamiseen ja hyvään taiteeseen.Nyt juuri minulta meinaa mennä usko kielen oikeaan kirjoitusasuun, liekö se niin tärkeää?!
Sen kerran kun kaupungille viitsin lähetä ihan katsomismielessä, niin piipahdin  paikassa nimeltä Gudrun Sjöden värikylläinen kauppa täynnä ekologisia hassutuksia.Tällä kertaa mukaan tarttui parit legginssit, oranssit ja violetit, oikeata mummutavaraa. Minua ei pimeys haittaa, mutta voihan siihen aina jotain piristystä luoda, vaikka sitten oransseilla jaloilla, jos ne vaikka notkistuisivat tuolla konstilla.
Mies oli käynyt hoidettavana osteopaatilla ja tuli tyttären kanssa hakemaan äidin kuppilaan kahville, itsehän minä en ikimaailmassa harkitsisi kahvilaa, sehän maksaa ja kotona kahvi on ilmaista, kai. Kaakao kermavaahdolla oli kaunis juotava, toimitti tehtävänsä keskustelun kyydittäjänä. Kotimatka kulkee Ateneumin ohi, siellä kannattaa aina käydä katsomassa jonon pituutta ja nyt sitä ei ollut edes jonoksi asti! Outoa, sillä Helen Schjerfbeckin näyttely on kerännyt katsojia suuriksi jonoiksi asti, sitä lippuluukulla ihmeteltiin. Me siis pääsimme kuin varkain katsomaan tuota kokoelmaa, joista moni teos on ensi kertaa Suomessa esilläkin! Ruoveteläisten onneksi mies päätti astua väärästä ovesta sisään, sillä Helenin monimuotisen näyttelyn jälkeen emme olisi jaksaneet kiertää enää sitä näyttelyä ja se olisi ollut suuri vahinko.

 Ruovedellä vaikuttaneet taiteiljat , kuulisia kaikki, miellyttivät silmää ja osoittivat suurta osaamista.Tämä Werneri oli todellinen maiseman tallentaja ja se on ihan eri juttu kuin maisemaalari! Kaunista, taidokasta ja ehkä vanhanaikaista, sillä moni nuorempi katsoja käveli huolettomasti ohi. Hämmästys oli suuri, kun esillä oli monen monta satukuvaa, jonka tekijäksi osoittautui inhorealistisena tunnettu Hugo Simperg! Mitään selostusta ei ollut , mihin hän oli nuo kuvat tarkoittanut, vain lystikseenkö piirrellyt?!Kuolema ja kauhu niissäkin oli osin aiheena, mutta sadunoamisella tavalla käsitelynä.kaunista.

Oikeastaan oli hyvä asia, etteä teimme retkemme väärin päin, sillä Helenin vanhuusomakuvat eivät miestä puhuttele. Ymmärän kyllä syyn, miksi hän niitä teki, mutta seinälleni en moisia kokoelmana laittaisi. Yksi riittäisi. Väärin päin siksi, että Helenin tuotantoa seuraten kuvat muuttuivat kuoleman ja vanhuuden piiristä normaalin elämän piiriin. Lapsikuvista pidän ja niin näyttivät toisetkin katsojat pitävän.
 Kopioin tähän suosikkejani, google laittaa niitä omilla tyyleilläään sikin sokin,enpä raaski poistaakaan. Jos vaikka haluatte käydä katsomassa Helenin punaista väriä!
Kotiin tullessa mies istahti tuoliin ja tuumasi:"On kuin olisin ollut töissä koko päivän!" Rasittava vaimo.

Tämä päivä meni sitten hautuumaalla.Mies on haudoilla kulkija ja hyvähän se nyt oli, sillä yksi ystävä poistui neljä vuotta sitten Itsenäisyyspäivänä, häntä muisteltiin kynttilän kanssa.
Säkillinen kynttilöitä saisi olla mukana, jos joka siellä lepäävälle ystävälle kynttilän veisi. Nyt vietiin pari, äitiäkin tuli muistettua ja muisteltua niitä monia jouluja, jotka kaikki lapset perheineen yhdessä viettivät. Suostui se Joulupukki tulemaan lahjasäkin kanssa aattona, vaikka Pikkumies edelleen edustaa lapsipolvea yksinään.Veikeä tämä lapsen mielikuvitus: "Ei se Joulupukki kerkeä käymään kuin viidessä tai kuudessa kodissa, on se niin vanha. Mutta sillä on sitten niitä ihmisiä, jotka käy sitten niillä , joilla se oikea pukki ei ennätä!" Joten Mummi laittoi suun suppuun ja komensi Vaarinkin olevan höpöttämättä.
Huomenna juhlitaan itsenäisyyttä. Katsotaan Linnan juhlien pukuvalikoimaa, arvostellaan ja voivotellaan, kun ei enää mahtuisi tuohon tai tuohon pukuun, ikä painaa.Ja muistellaan aikaa, jolloin juhlittiin kotona suurella ystäväjoukolla, iltapukuun (kerran jopa upeaan aamutakkiin ...) ja korkkareihin sonnustautuneina tanssin ja hyvän musiikin kera. Tuostakin joukosta moni nyt juhlii toisessa ulottuvuudessa.

 Toivotan hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille !