Värejä värejä

Museokortin toimivuutta on kehuttava , sillä se mahdollistaa hätäisenkin käynnin Museossa , ainahan voi tulla uudelleen. Näin jouduin vastaamaan takkiansa noutamassa olevalle närkästyneelle rouvalle, kun manailin narikkanaiselle ,etten viitsisi takkia riisua näin lyhyelle käynnille, sillä olin matkalla pelaamaan bridgeä. Totta rouva puhuikin, näyttely on hyvin laaja ja tarvitsee uuden käynnin. Voi olla , että otan Pikkumiehen mukaan,ihan vaan näyttääkseni , kuinka ihania värejä on maailmassa ja kuinka niitä on mahdollista käyttää! Tuttuuden tunne tuli värikarttoja katsellessa, Tikkurilan tehtaan muinoiset "Jokerin" värikartat  olivat työssäni suuresti käytössä, niitä myös käytin remontoidessa kolmeakin omaa huushollia! Nuorena ei päätä heikottanut, meilläkin oli joka huone riemunkirjava. Ja hyvin viihdyttiin.
Pukusuunnittelilajanakin tämä taitelija esiintyi, joka iltapuku olisi kelvanut sellaisenaan Linnan juhliin ja ne on piirretty 30-luvulla! Paljon oli kaunista katsottavaa, mutta minun silmäni näkivät vain värit ja piirretyn kynän jäljen. Toki huomioin ja tallensin tuon kudonnaisen, se riippuu Vaasan kirkossa alttaritauluna ja mies on Vaasasta!

Pikkujouluja on taas liikkeellä, Kallion musiikkikoulun jouluhla pidettiin Koskelan kappelissa luultavasti viimeistä kertaa, sillä koko Koskelan vanha sairaala-alue on pelkkää monttua ja telinettä, sinne rakennetaan asuntoja huomat määrät.Itkettää ihan kauniin puiston katoaminen, mutta kaikkea ei voi säästää,todettava on.Huonokuntoiset joutuvat katoamaan uuden tieltä.Ainoa, mitä toivoisi, niin minä kuin moni muukin, että ympäristössä säilyisi vielä puita, pensaita, metsää ja vapaata tilaa. Koskelan kirkossa olimme mekin, kuuntelemassa lasten esityksiä, joista tietysti ilahduttvin oli Pikkumiehen pianolla säestämä "Soihdut sammuu"ja "Mummi, mun pitää soittaa se seitsemän
kertaa !!" Kyllä Mummi ja Vaari olivat ylpeitä! Nyt on vielä kaksi esiintymistä edessä, Annan talolla Skidilän joulussa ja kirjasto Oodissa.Kun vain vatsakipu ei yllättäisi...

Pikkujouluun olin matkalla minäkin, myöhässä tunnin verran, mutta kun ratikka vie ovelta ovelle ajattelin piipahtaa syömässä jouluherkkuja ja katselemassa jouluohjelmaa.Vettä satoi ja ilma oli kuin musta morsian, kiukkuista puuskatuulta täynnä. Ovella oli ovisummeri näppylöineen, ei kelloa juhlatilaan, ainakaan kukaan ei vastannut, pimeäkin oli.Pari puhelua yritin, mutta kuka nyt juhlassa kännykkää katselee, eipä kukaan, joten kävelin kadun vastakkaiselle puolelle odottelemaan kotiin vievää ratikkaa. Samalla lipulla sitten tulin kotiin, avasin oven ja siellä mies istui telkkarin ääressä ja kysyi :"Oliko hyvä ruoka?!" Vastaukseni ,että olihan se, ei ihmetyttänyt katsojaa, sen sijaan ihmetytti telkkarin ohjelma, joka pyöritti samaa ,mitä oli pyörittänyt vaimon lähteissä!

Palkittuja lastenkirjoja tuli tilattua ja niiden tenhoa nyt kokeilen Pikkumiehelle .Kaunis kuvitus ja satukin sopivasti nykyaikaan kantaa ottava, Mummiin se tehosi, Pikkumieheen ei."Lue harppoen, niin minä kuuntelen!" Ja Mummi luki harppoen tylsät kohdat, näyttäen taiteelliset kuvat, jotka eivät kiinnostaneet, eivät siis vedonneet ainakaan tähän lukijaan.