Tytär matkusti Egyptiin. Siellä hän sai arvion omasta arvostaan ja aika hyvän käsityksen naisen asemasta siinä kultturissa! Se meni näin : "Onko tuo nainen vaimosi?" " Ei, ystävätär." " Myytkö hänet minulle? Saat 100 kamelia." Onneksi mukana oli mies, muuten ostaja olisi voinut napata tyttäreni itselleen ilmaiseksi, mainioita oppaita siinä maassa!


Lapsistani on jokaisesta ainakin viiskymmentä albumia eli kameran edessä on oltu ja siihen myös totuttu. Keskimmäinen kiertää maailmaa, on käynyt melkein joka nurkassa ja asunutkin maapallon vastakkaisilla puolilla. Australiasta tuli kymmeniä filmejä hevosista, kissoista, joskus jopa kameleista ja goala-karhuista.Muutama kuva ihmisistä sentään. Äiti oli tyytyväinen, kuvat on kaikki albumissa. Taito olisi tallella ja kuvattavat kohteetkin upeita, äiti matkustaisi mieluusti kuvien kera mukana, vaan tänä nettiaikakautena äidinkin on tyydyttävä netin kuvahakuun, siellähän niitä on. Ovat vaan toisen kuvaamia, onko sillä nyt väliä, sanoisi nuorin,no on ja ei. Siispä kopsasin kerrottuja kokemuksia Punaiselta mereltä ja toteamme kiitollisina, että yksi vaarallinen sukellusreissu on taas ohi.


Postin lakko jatkuu. Teetin joulukortit jo aikaa ja ostin postimerkitkin, joten kirjoitin kortit, laitoin ne Punaisiin kuoriin, vein Postiin ja toivotin hyvää matkaa. Kyllä ne joskus jaetaan.
Kävelin mennessäni Osteopaatin käsittelyyn entisen Ajattaren ohi. Haikealta tuntui katsella ikkunaa, joka oli pientä joulutavaraa pullollaan .Nopeasti katoaa sekin muisto, luultavasti kävijät eivät enää muista koko "Ajatar on Forumissa..." Minä muistan. Tapasinkin "Ajattaren pikku Prinsessan" tyttärensä kanssa, he olivat juuri tulleet "Joulupukin maasta", nähneet sekä Tonttuja, Pukin että lunta! Hesassa lunta saa odotella , tuleeko ollenkaan, ilmastomuutos puhuttaa. Kiittelen Jääpuiston tarjoamaa mahdollisuutta luisteluun, siellä kovasti tehdään töitä sen eteen. Hiihtoputkeen en sentään suostu Pikkumiestä viemään, joku raja sentään täytyy pitää!

Flunssarokotus on otettu. Kyllä suomalaiset ovat hyvin oppineet laskemaan yhdestä sataan, toimitus oli ohi viidessätoista minuutissa, vaikka tupa oli seiniä myöten täynnä! Hatunnosto suoritukselle.
1 kommentti:
Huh,mitä vauhtia- en pysy perässä Vanamo. Olet kyllä aikamoinen. Tykkään.
Lähetä kommentti