Hyvää uutta Vuotta 2020 jouluisin muistoin.

 Montakohan kertaa sitä on kävelty valkoisissa lenkkareissa joulukuun lopussa?! Ja nyt näyttää siltä, että kävellään vielä Tammikuussakin. Entäs tuo äitienpäiväruusu parvekkeella, tyttären ei varmaan tarvitse ostaa uutta, ehkä se kukkii kevääseen asti, kun on vieläkin nuppuja avannut!
Eipä silti , ei täällä Hesassa kohta enää tarvita takkiakaan, kun joka paikka on täydennysrakennettu kauppakeskuksella, jonne pääsee jollain vehkeellä astumatta jalallakaan ulos. Kävimme katsatamassa uusimman, Pasilassa jouluksi avatun Triplan. Ihmisiä, tavaraa, käytäviä, tilaa, täynnä olevia ruokapaikkoja ruokailijoineen, ihan kuin oltaisiin Hong Kongissa, yhtä nälkäistä porukkaa!Mies oli käynyt aiemminkin tarkistamassa pullakahvipaikat ja oli suuresta löytänyt sen pienimmän, muutama baarituoli, mutta santsikuppi käytössä. Edelleen olen sitä mieltä, että kotona kahvittelu on halvempaa ja olen siinä onnellisessa asemassa, että ostamisen ilo on kadonnut, samoin tarvekin. Mutta löytyi sieltä yksi mielenkiintoinenkin paikka, Musiikkimuseo FAME, kooltaan pieni, mutta jos osaa tai haluaa käyttää kaikkea sitä nykytekniikkaa, jota se tarjoaa, voi siellä viettää pitkänkin tovin.Pikkumiestä kavereineen ajattelin, se voisi kiinnostaa.

Tämän joulun onnellinen tapahtuma oli "sen oikean Joulupukin ja Muorin" tuoma perinteikäs Joulusäkki, joka muuten on todella nimensä arvoinen Jyväskylän Tyynelän Tavaratalon säkki  noin viidenkymmen vuoden takaa! Että osaa se pukkikin on säästäväinen! Taitaa tämä joulu jäädä historiaan muutenkin tynkäjouluna, sillä vanhimmat viettivät sen Rapakon takana, joten meitä oli joulupöydässä juuri sopiva sakki, kolme tuolia jäi istumatta, seitsemän oli käytössä. Kyllä lapsen uskoa joulusatuun on ilo seurata, meille kaikille siinä oli se joulu!

 Monenlaisia ilon aiheita joulu toi.Vanhimman amerikan vanhemmat pääsivät viettämään kotijoulua pitkään sairastettuaan, terveiset laitettiin tämän Facen välityksellä, kiitos niistä. Huono omatunto uneliaaseen oloon täällä harmaassa Suomessa ei tunnu niin suurelta, kun koiratytötkin näyttävät uupuneen jouluähkyyn Kalifornian kirkkaasta auringosta huolimatta! Ilon aihe on sekin, että Hämeenlinnan täti ei harmittele yksinäistä jouluaan , vaan nauttii hoivasiskojen käynneistä ja television jouluohjelmista. Meidän joulupöytään kyllä mahtuisi parikin yksinäistä mummoa, mutta ikä painaa sen verran, että he  sanojensa mukaan haluavat olla rauhassa omassa kotonaan, säästäen näin minut huonolta  omatunnolta. Yksi sentään saatiin ja sen myötä onnistuttiin viettämään railakas ja maukas joulupäivä Sipoon mustissa maisemissa!

Stockan jouluikkina ei enää ole mitään, mutta Fazerin ikkuna voisi ollakin ! Siellä karkkien joukossa seikkaili koko tonttujoukko ja pöydän ääressä istui "vanha Napoleon", teddykarhu, joka ostettiin keskimmäiselle Saksasta, mutta joka sai nimensä Ranskasta! Tämä karhu kainalossaan keskimmäinen aloitti koulunkäyntinsä!





 Onnellista Uutta Vuotta 2020 !