lauantai 14. toukokuuta 2016

raskaita luettavia




Johannes palaa isovanhempiensa unohdettuun perintötaloon, jonka aikoo kunnostaa kodiksi itselleen ja kadotetulle rakastetulleen Aalolle. Talo pitää sisällään outoja vihjeitä hänen isänsä kuolemasta, jota hän on pitänyt onnettomuutena .



Korppinaiset on jatkoa Raevaaran edelliseen kirjaan , Johanneksen ja Aalon tuhoon tuomittuun tarinaan .Kirja on osin fantasiaa , juuri niin todentuntuista , että  naakat saavat pysyä minun puolestani omilla oksillaan .Ihan unta näin .
Kirjasto on taas suosinut minua ja toimittanut luettavakseni kaikin puolin ns.hyvää kirjallisuutta .Aloitin  Panu Rajalan Intoilijan ,mutta onnekseni sen lainausaika loppui ja kirja oli vietävä takaisin .Niin hieno kirjailija kuin Rajala onkin , tämä teos jää luettavaksi talven pimeinä iltoina , jolloin kevyt tuntuu liian valoisalta . Tilasin siis kirjan uudelleen .




Luulisi , että kohutut uutuudet olisivat hankalia saatavia , mutta yhtä aikaa ja heti nekin tulevat ! "He olivat natseja " kertoo pojantyttären  tutkimuksista isovanhemmistaan .Se tuntuu olevan tavanomainen sukukertomus  , ajalta , jota ei ole kiehtovaa lukea , mutta kirjoittajalle toki hyvinkin avartavaa. Luin muutaman kappaleen  ja jätin kesken , vien sen nyt takaisin kirjastoon .
 
 
 


Nyt yöpöydällä on Hannu Väisäsen viimeisin, "Elohopea ", joka sekään ei oikein tahdo aueta. Luen sen kyllä , mutta luultavasti pitkin hampain. Ehkä se on kesä , joka tekee raskaamman tekstin lukemisesta niin vastenmielistä , tai sitten olen vain lukenut liikaa... Siirtynen perinteiseen kesälukemiseen , eli kevyisiin dekkareihin , ehkä yksi Christie , ehkä Maria Lang ..jotain sinne päin .

Museokortti on kohta kuoletettu , on mukava käydä museoissa , kun ei tarvitse viettää siellä koko päivää ! Voi katsella osan ja tulla uudelleen .Design-Museossa oli Aarnion näyttely , joka oli mielenkiintoinen ja kauniisti esille asetettu , mutta varmaan yhtä mielenkiitoinen on siellä oleva näyttely eri aikakauden asumisesta ja esineistöstä . Kortti on hyvä keksintö , jota tulen käyttämään paljon .

Ei ole kuin edellisessä tekstissäni olin hautaamassa ystäväni , nyt suren taas . Kouluaikanen paras ystäväni menehtyi , noin vain yhtäkkiä ilman minkäänlaista varoitusta . Tiedän , että pitäisi surra , mutta en minä osaa koko asiaa vielä edes tajuta , se on ihan outo juttu, epätodellinen .Kuulet , mutta et ymmärrä .Suru kyllä tulee ....kelle minä nyt soitan ...Riksu oli lähin ja tunsi minut ja minä hänet ..selityksiä ei tarvittu ...

"Vaaleanpunainen on tyttöjen väri  , tuumii Pikkumies .Nyt olen todistanut kameralla, että se voi olla myös isien väri , nappasin kuvan ohikulkijasta todisteeksi ! 
Ja kun vaaleanpunaisesta tykätään , niin  kuubalainen vävy on lahjonut anoppiaan vaaleanpunaisella laukulla , joka nyt kesän kunniaksi pääsi käyttöön ..ja sai ihailuja bridgeläisiltä .



2 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Intoilija on jo minulle tuttu. Luin kirjan mielelläni. Elohopean otan asiakseni joskus syksyllä, mieluimmin e-versiona, jotta fontteja pystyy suurentamaan. Pikku hiljaa näet silmät kypsyvät kaihileikkaukseen. Toinen on jo valmis, toisella näen vielä "turhan" hyvin. Kesävalaistuksessa huonokin silmä toimii.

Miten itse pystyt lukemaan pienikirjaimista tekstiä?

vanski kirjoitti...

Minulla on laseja joka lähtöön ja kaikki eri vahvuuksilla ! Syövän jälkeen löytyi glaukooma ja silmälääkäri sanoi , ettei tarvitse uusia laseja!Senkun katselee niillä , millä näkee ! ja katselee valossa ! Eli sitä lilliputtitekstiä , joka on purkeissa , sitä saa kyllä hakea ! Mutta muinoin annetuilla lukulaseilla kyllä näen lukea ja nykyisin jopa otan lasit pois ! Ei mene tajuntaan tämä "näköjuttu "!