Jäähyväisten päivä

Siitä on jo kuukausi , ystäväni pois menosta . Tänään hänet siunattiin ja silloin se suru tuli ! Nyt tajuan , miksi on välttämätöntä pitää hautajaiset , siinä vasta tulee se ymmärrys , että joku on mennyt pois , häntä ei enää näe. Kuten pieni tyttärentytär sanoi kuvaa katsellessaan :"Mummua ei voi enää tavata ."Tein surutyön kirjan muodossa ..katselin kaikki kuvakansiot läpi , valokuvasin yhteiset hetket vuosi vuodelta .Vein kirjan siunaustilaisuuteen , siellä sitä katseltiin , muistoja ensin viidenkymmenen viiden takaisia  tähän päivään .Valokuvan parantavasta voimasta puhutaan , minulle se on juuri sitä .

Mitähän olen tämän kuukauden aikana tehnyt ? Hoitanut Pikkumiestä , 101-vuotiasta ja omaa miestäni .Lukenut muutaman kirjan , joista Emmi Itärannan satuilu ei ollut mieleeni , kahlasin sen läpi . Maeve Binchystä pidän , tämä kirja oli kooste pienistä kertomuksista  Kastanajakadun varrelta , en ole novellien suuri kuluttaja. Suuri yllättäjä oli Gerritsen ! Tavallisesti raakojen rikosten kirjoittaja , nyt hän oli tarttunut tapahtumiin , jotka oikeasti tapahtuivat Venetsiassa sotien aikana . Kirja oli sietämätön  kuvaus ihmisten uskosta hyvään ja epäuskosta raakalaisuuteen , jota juutalaisia kohtaan harjoitettiin . Lukiessa paha olo lisääntyi sivu sivulta , silti se oli pakko lukea .Hyvä kirja.

Toukokuun lopun vietin Zürichissä keskimmäisen hoivissa .Kyläilimme  ja menimme laivalla Zurich järven  ( 40 km ) toiseen päähän pieneen todelliseen , muurien ympäröimään piparkakkukaupunkiin ,Trapperswilliin . Juutalaisista ja heidän kohtaloistaan ei sielläkään päässyt ohi , vanhassa linnassa oli Juutalaismuseo , joka kertoi  Sveitsin juutalaisten karkotuksen ja päätymisen kaasukammioon .

Lensimme keskimmäisen kanssa Suomeen ja elämä täällä rullasi kuten ennenkin . Pikkumies pari kertaa viikossa , 101vuotias samoin . Kaupunkiasuminen  tuottaa pientä päävaivaa keksiä säällistä toimintaa , joka kiinnostaisi sekä mummia että pientä kaveria . Kun nyt omistan tuon museokortin , sille on keksittävä käyttöä   ja Helsingissähän museoita riittää ! Ajoimme ratikalla Rautatientorille ja tulimme Kiasman kulmille , johon Pikkumies :"Tuolla me olemme jo käyneet . Mihin museoon me nyt menemme ?!" Kansallismuseoon oli suunta , sinne saapui Vaarikin ja näytti kolmannessa lasten kerroksessa  kuinka ennen muinoin kirjoitettiin koneella ! Tutkimusta riitti toisissakin kerroksissa , mutta se kahvilakerros oli se , jonne sitten taas lopulta päädyimme .Kovasti siellä mainostetaan sydän-hyväntekeväisyyttä , mutta tarjonta ei ainakaan pienen syöjän terveellisyydestä ole huolissaan,tikkari ei ole mummin mielestä kovin ravitsevaa...

Ylioppilaatkin on juhlittu , heitä oli tänä vuonna neljä lakitettua ! Kauniita ovat nuoret , meinasi siinä tyttöjen juhliin lähtöä seuratessa vanhankin miehen silmät mennä nurin !