Lumiukkoilo.

Me oltiin kerran naapureita ja ravattiin toistemme luona harva se päivä ! Lapset leikkivät yhdessä ja tytär haaveili naapurin  Rotweilerista , kun meille ei koiraa sillä hetkellä saatu .No , nyt hänellä on samainen rotuhauva rapakon takana , huomasi vieraamme rouvapuoli , kun kuvia katseltiin ! Sisään astuessaan entinen naapurin rouva kysäisi , jotta " arvaapas ,koska on viimeksi nähty ?!" Noo  , voihan siitä olla pari vuotta , tuumasin ."Siitä on kuusi vuotta , kun kävitte meillä Hangossa !"Siis mitä, minne se aika oikein karkaa ? Onnekseni ja puolustukseni voin sanoa , että kutsuttu on ja puhelimessakin olen juorunnut ! Mutta silti ! Ilta oli oikein mukava , paljon jäi juttuamatta vielä , mutta moni asia puiteiin läpi  perusteellisesti , kuten  lasten kasvatus , sehän toimi meillä tietysti monella tapaa paremmin ...

Pakkanen hellitti ja tuli suojasää  , juuri sinä tiistaina , jolloin Pikkumies on Mumminsa  hoideltavana ! Lumiukkosää ja heti ulos ! Mukaan porkkanat , rusinat ja vesivärit !Moinen valkeus on sen verran harvinaista herkkua näillä leveyksillä , että muuta uutista ei tähän kertomukseen mahdukaan , ihailkaa , niin minäkin teen !
Tuloksena oli perhe , jossa oikealla on Papa , keskellä Pikkumies ja vasemmalla äiti . he kulkevat käsikädessä Päiväkotiin ....

Ja sitten satoi vettä , ukkojen päät olivat aamulla jo kadonneet ja kansa kahlasi lätäköissä ja likaisessa sohjossa .Helsinki oli taas ruma ja likainen .