2016 ja Tammikuun juttuja

Kun on tällainen jatkumoiden lukija , niin pääsee vanhenemaan kirjan henkilöiden kanssa  . Joskus se on mukavaa ,ei aina, sillä sehän tarkoittaa , että tarina kulkee loppuaan kohti .Näin käy tässä Lehtolaisen "Surunpotkussa " , tuskin Espoon poliisi enää eläköityvää Maria Kalliota  piiriinsä palkkaa . Ehkä Espoon Poliisin rahapula sanoo irti tutut kaverit ja ehkä kirjailija  laittaa samat henkilöt avustamaan rahapulassa kärvistelemässä oleva entistä työnantajaa , ehkä .

Intiimi tarina kahden naisen mökkiviikonlopusta ja sen seurauksista. Miehensä harmaasorsaksi kutsuma Marjo (ihan häikäisevän upean roolityön tekevä Sari Puumalainen) ja räväkkä sinkkuystävänsä Virve (aina taitava Katariina Kaitue) viettävät punkuntäyteistä naisteniltaa mökillä. Yhtäkkiä sinne pölähtää tietä kysymään epävarmahko reppana Tuomas (toinen aina taitavasti näyttelevä Timo Tuominen). Virven lähdettyä, Tuomas palaakin paikalle.  

Hyviä näyttelijöitä on aina mukavava katsella . Kansallisen Willensaunassa pääsee niin sanotusti "ihan iholle ", seuraamaan surullisena mustasukkaisuuden särkemää liittoa . Loppuihan se tämän nykyhetken minusta onnettomimpaan juttuun , eli perheen hajoamiseen ja lasten "onnelliseen kahteen kotiin ", tietysti , näinhän se menee jo liki puolessa kodissa Helsingissä.

Kate (Charlotte Rampling) ja Geoff Mercererin (Tom Courtenay) 45. hääpäivä lähestyy ja pariskunta suunnittelee juhlia. Viikkoa ennen merkkipäivää Geoff saa kirjeen, joka mullistaa kaiken.

Lähes 45 vuotta onnellisina yhdessä eläneet Kate ja Geoff joutuvat kohtaamaan menneisyyteen haudatun salaisuuden, joka suistaa pariskunnan raiteiltaan. Muutamia päiviä ennen 45. hääpäiväjuhlaa näyttää siltä, että jäljellä ei enää ole avioliittoa, jota juhlistaa.

Charlotte Rampling ja Tom Courtenay palkittiin roolisuorituksistaan hopeisilla karhuilla Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa 2015.

Pian katoava Maxim-teatteri näytti ainoana kohutun elokuvan  45. Charlotte Rampling on tämän hetken  ikääntyvien ihmisten tarinoiden suosikkinäyttelijä  ja ihan hänen vuokseen elokuva kannattaa käydä katsomassa .Eletään harmaassa sateisessa englantilaisessa maalaispaikassa , tavallaan kaunista , mutta eihän se ankeutta poista . Kaunis tarina onnellisesta 45-vuotta kestäneestä avioliitosta , jonka  menneisyydestä esille vanha suhde luo tilan mustasukkaisuudelle , tunteista turhimmalle ja tuhoavimmalle .Suuri sali oli viimeistä penkkiä myöten täynnä , luultavasti elokuvan suuria ystäviä , sillä ei edes pientä paperin rapinaa kuulunut koko esityksen aikana ! Ja sellaista ei ole montaakaan kertaa tapahtunut .

 

Tämä kirja oli yllätys , hieman pakinatyylillä kirjoitettu historiallinen nuoren tytön kasvutarina , Sophie von Behsen  , joka syntyi Pietarissa 1828 , eli elämänsä Suomessa ja kuoli 1886 . Oli virkistävää lukea elämänmyönteinen ja valoisa  tarina naisesta , joka otti elämänsä omiin käsiinsä aikana , jolloin nainen kuului miehelle .

Suomi kärvistelee pakkasen kourissa , Lapissa on mitattu neljänkymmen huippulukemia ! Meillä pääkaupunkiseudulla mittari kipusi 22  ja sehän tuntuu jo ihan talvelta ! Pakkasilma saa meikäläisen ikäiset kantamaan vaatekaappinsa villaiset vaatteet ulos , kerrostaloasunnoissa pitäisi kyllä nuorempienkin tehdä sama juttu , sillä Helsinkiä riepoo koit ja muut kivat pikkuötökät ja ne ei pakkasesta tykkää ! Minun piti keretä kuvaamaan miehen vaatekomeron sisältöä parvekkeella , muuta mies ennätti jo hakea saaliinsa pois . Olisitte saaneet ihailla kymmentä pukua menneitten vuosikymmenien takaa , ajalta , jolloin lihaa oli luiden päällä huomattavasti enemmän ja puku mallia tanakka. Ukko-mallit on jo lähteneet liikkeelle , mutta näistä on todella vaikea päästää irti ! Nämä kannetaan vuosi vuoden jälkeen tuulettumaan ....rituaali on kuin meikäläisen kirjahylly , siitä on vaikea kierrättää kirjaakaan ! No , enpä minä sen kummempi kierrättäjä ole , samat " Arolat" kulkee reitiä kaappi -parveke , osumatta kertaakaan päälle . Ehkä sitten joskus ....

 

 

Keskimmäinen lähtee sukellusmatkalle  Burmaan .  He ovat veneessä menemättä maihin kertaakaan kymmeneen päivää ! Saas nähdä , miten uudet  kotisuomessa ostetut räpsyttimet  kestävät  !

Pakkanen laittaa ulkoilut uusiin kuvioihin  .Nykylapsi temmeltää tarmonsa pois Leikkiluolissa , jollainen meilläkin on ihan nurkan takana ! Siellä lapsella löytyy välittömästi kaveri ja sitten juostaan , koko ajan , paikasta toiseen .Mummi istuu kahvikupin ääressä , lukee kirjaa ja seuraa toisella silmällä paimennettavaansa . Kotiin tultaessa Pikkumies kertoo äidilleen , että "minä menin kaikki ! Sen jäsenkin ..." , äiti siunailee , että senkinkö ja Mummi hirvittelee , että olisiko pitänyt vahtia hiukan paremmin ??!  Mutta tänään satoi lunta . Nyt pitäisi ostaa sukset , sillä niiden kanssa Mummikin voisi kävellen seurailla pitkin tasaista puistoa .Luistimet jätän toisten haltuun .