maanantai 8. helmikuuta 2016

Naisten ääniä


Susanna Mälkki johti  Kaupunginorkesterin konserttia tiukasti ja  kulmikkaasti tahtia lyöden .Toiset tykkää , minä en . Pidän enemmän pehmeämmästä tyylistä , jossa kädet ja koko vartalo laulavat musiikin laineilla . Luultavasti Malkin sotaisa tyyli haluaa myös johtaa kaltaisiaan teoksia , kuten nyt kuultu Friedrich Cerhan  (minulle tuntematon suuruus ) Sellokonsertto , teos , joka nostatti kylmät väreet iholle ja kiristi hampaita ! Mieleen tuli elokuva " Varkaitten paratiisi " , siellä The Cat peltikatolla ja poliisit alhaalla ... Alku ja loppu vanhanaikaisine musiikkeineen olikin sitten hermoja korjaava kokemus .

Lauantain Naisliiton vuotuinen seminaari Kaisaniemessä lohikeittoineen on meikäläiselle ihan liian aikainen hetki niin tuhdin lounaan nauttimiseen , mutta sivistävää tietoa voi vastaanottaa hyvinkin , kun julistajat ovat mielenkiintoisia . Naisten äänioikeuden leviämisestä kertoi Tampereen professori Irma Sulkunen , asia , joka nyt suomalaisille on tuttua juttua . "Taiteileva tutkija Saara Särmä kohahdutti reippaasti eläkeiässä  olevaa kuulijakuntaa jutuilla "Patriarkkaalipaskasta " ja Rosa meriläisen virkkaamasta "Vaginamyssystä "!Saara puhui vuolaasti netin käytöstä , Facebookista , Twitteristä  ja Some-palvelujen autuudesta , niitähän tämä  nelikymppisten polvi sujuvasti käyttää .Esitelmän vika oli taas kerran kuulijoiden iso ikä , suuri osa heistä oli ihan pihalla koko sanastosta ja mitä se pitää sisällään ! Saaran ja Rosan sivusto "Anna mennä " saikin monen kohdalla mennä...heille esitelmät pitää tuoda paperilla ja mikrofonilla , mikä sekin  takkuili häpeällisesti .
Kirjailija Kirsti Manninen (Enni Mustonen ) oli vikkelä esitelmöitsijä , hän laittoi naisten kehityksen mummosta tähän päivään  mainiolla tavalla ikään kuin listaan  tyylillä "Kenen isoäiti pesi pyykkiä keittopadassa , miten äiti pesi pyykkinsä  jne , juttua neljässä polvessa . Kehitys on ollut huimaa.
Itse jouduin taas kerran avaamaan suuni ja kommentoimaan kyselyyn lähettämääni vastausta . Tuollainen äkkinäinen kommentoiminen ei ihan ole minua , hiukan pitäisi saada vastaustaan miettiä , vaikka rimakauhua en nykyisin tunnustakaan .

Keskimmäinen tuli halpalipulla  Pikkumiestä(kin ) katsomaan  , hyvä niin , sillä nuorimmainen oli viikonloppukursseilla. Lumet ovat Hesasta menneet , pihassa velloo kura  hitusen lumen seurana. hektinen kaveri on paras viedä ulos höyryä päästämään  ja kun minä ehdotin haalarin pukemista , tuumasi Pikkumies :" Kuka nyt tällaisella ilmalla ulos menee !" Kuka lie tokaissut , lämpimän maan Papa luultavasti ! Ulos nyt kuitenkin mentiin, otettiin vettä mukaan ja siitä sitten kuravelliä keittämään ! Joka muksulla tuo leikki on ollut hyvin suosittu ja mummi kiittää kurahousujen keksijää .

Grishamin "Vuori " oli epämiellyttävä  lukukokemus ihmisen ahneudesta ja luonnon pilaamisesta .Taisin siitä jo kertoillakin, aihe kestää toisenkin kertomisen .Yellow Creek Amerikan Caroliinojen reunoilla oli osa tämän hiilikaivosyhtiöiden " vuorenhuippujen niistämisistä " tuhoista , joita jossain päin maailmaa olen nähnyt käytettävän ihan oikeana keinona tuottaa hiiltä ! Missä , en muista , mutta jostain tuo juttu on kimmokkeensa saanut .Amerikoissa se ei taida olla , luonnonsuojelualueet informoivat .




Tämä Sandbackan kirja tuli tietooni vanhimman tyttären lukuhetkestä , hän ilmoitti minun lahjoneen häntä tällä teoksella , jota en tuntenut .Tilasin kirjan ja nyt luin ja hyvin mielelläni  , tosin loppu oli surullinen . Kirjan todenperäisistä henkilöistä ei kerrota , mutta netistä  tuolla nimellä löytyi yksi Ellen llewellyn ! Nimi on sen verran harvinainen , että mietityttää kovasti .


Nimeke: ELLEN LLEWELLYN
Tekijä: Sandbacka, Carola
Kohderyhmä: Aikuiset
Vinkin antoi: Elli
Ellen Llewellyn, kelttiläistä syntyperää ja kuparinpunaiset hiukset. Tulee pikkutyttönä Tukholmasta sisarensa Fridan perheeseen Suomeen, Tampereelle.
Seuraa kolmisensataa sivua varakkaan suomenruotsalaisperheen sukuhistoriaa, hyvin naisellisin silmin: vaatteita, käsitöitä, kukkia, puutarhaa, kosijoita. Raskaitakin asioita eteen tulee,  Tampere vuonna 1918, vanhan suvun rahat hupenevat, omaisuus on pakon edessä myytävä.
Kirjan henkilöt ovat sekoitus kansainvälisyyttä ja kotiseutua, Tamperetta ja ruoveteläistä meijeriä. Suvun juuret ovat kaukana, nimet vieraskielisiä. Laulajatar Elvira opiskelee Euroopassa ja matkustelee laajasti Amerikkaa myöten.
Alussa vain palvelijat ovat suomalaisia: Selma, Tyyne, Lahtinen. Ajan myötä suomalaisuus alkaa yhä enemmän saada sijaa.
1995 –ehdolla Finlandia palkintoon .
In 2013 Ellen was nominated " New Englands Best " Fine Artist of the year... tekstiä netistä..
 
On Helmikuu ja talven pitäisi olla kauneimmillaan ! Kuten se oli ennen , kauan sitten ...
 
 
 


1 kommentti:

Lissu kirjoitti...

Kattava katsaus viikko-ohjelmaasi. Ei tule aika pitkäksi, kun on kaikkea tarjolla parhaana antina Pikkumiehen kanssa puuhailu.