keskiviikko 18. marraskuuta 2015

101 vuotta tänään..






Tua Harnon esikoisromaanin, Pentti Saarikoski -käsikirjoituskilpailun voittajan Ne jotka jäävät, takakannestakin löytyvää otetta on näkynyt blogijutuissa ja Facebook-päivityksissä. En yhtään ihmettele, sillä tuo lyhyt lainaus kiteyttää hyvin, millaisesta teoksesta on kyse. Harnon kirjassa elämä on herkkää ja häilyväistä ja sekä ihmissuhteet että ihmismieli hauraita, mutta teksti on varmaa ja kirkasta.
Tämä kirja oli miellyttävä luettava , se eteni rauhallisesti ja jätti rauhallisen tunnelman .Silti perheessä moni lähti  ja yhtä moni tuli takaisin , miettiäkseen , miksi tuli ja lähtisikö uudelleen . Lähinnä mieleeni jää ihmetys , miten joku voi kirjoittaa ensimmäisen teoksensa kuin valmis kirjailija ! Kateeksi pistää .

Pedot oli minusta painostava tarina  raja-Karjalan  pikkukylästä , jossa tuntui ettei juuri muuta eloa ole kuin ortodoksisen uskonnon säätelemät elämisen lait .Minua ahdisti , huolimatta siitä , että loppujen lopuksi isä-papin yksin kasvattama tytär oli luultavasti uskossaan ihan tyytyväinen .Silti , elämä siellä tuntui niin tavattoman kapealta  ja sitten siihen oli vielä impattu susipelko.Tarinanomaista susipelkoa  osoittaa netistä kopsattu selostua , sekin on musta .


Kuka katsoo ikkunastasi sisään? Susi.

Vahvatunnelmainen, mystiikkaa ja realismia yhdistelevä esikoisromaani on tarina isästä ja tyttärestä, pelosta ja menetyksestä, mutta myös uskosta ja rakkaudesta.

Pieni maalaispitäjä metsien keskellä, itärajan tuntumassa. Siellä asuu nuori Maria, ortodoksisen papin tytär. Hänen elämässään kohtaavat taivas ja maa, pyhät Mariat ja Marilynit ja Sinkkuelämän tähdet. Traaginen onnettomuus heittää Marian teinitytön elämästä syvälle perheen vaiettuun suruun, samaan aikaan kun hänen isänsä joutuu pohtimaan syvimpien elämänvalintojensa painoarvoa. Ja metsän sudet hiipivät yhä lähemmäs kylän taloja, niin että asukkaat valtaa pelko, kiihko ja innostus. Kukin reagoi uhkaan oman luontonsa mukaisesti, Mariakin.
Pikkumiehen huomiokyky on mahtava  , Vaari oli vaihtanut vessaan uuden loisteputken , jonka väri oli edellistä kirkkaampi .Siihen Pikkumies , hyvin innoissaan : "Vaari , teillä on uusi valo !"
Askarreltiin ja äkkiä Pikkumies huomasi pastillirasian pöydällä :" Hei , nämä ovat isomummin yskänpastilleja  ! Saanko yhden ?" No saihan hän . Olin muuten ottanut nuo pastillit Isomummin korista muutama kuukausi sitten pois , kun hän ei niitä käyttänyt ! Täytynee viedä takaisin , ettei tule huomauttamista väärissä paikoissa ....
Pikkumiehen tukka oli takussa , joten mummi otti sakset ja harjan  ja poisti takut . Jätti kiharat .Kauniit sellaiset .Kotona suihkussa kaveri , joka ei ikinä anna kastella hiuksiaan , seisoi suihkun alla ja teki vesikampausta  !!Kädellä vielä silotteli , suoraksi ja sileäksi  ja oikein peilin kanssa . Näin se on aina , heillä joilla on upeat kiharat , tahtovat ne suoriksi  ja suoratukkaiset hakevat permanenttikiharat .Pienenä se alkaa ...

Tämä  kivellä istuva täyttää  tänään 101 vuotta !  Ikä hiljentää liikkumaan hitaasti , mutta ajatus kulkee kirkkaasti  .Kahvit juodaan perhepiirissä ensi sunnuntaina  , mutta toki lisäkuppeja aina löytyy , yllätysvieraat ovat tervetulleita .

6 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Onnea Mummille! Ja halaus Danielille, kikkarapaa...

Lissu kirjoitti...

Onnea sekä äidillesi että sinulle, joka olet yli satavuotiaan luotettava tuki. Kivoja juttuja kerrot myös pikku kaveristasi. Terkut hänelle!

Tiina kirjoitti...

Isot onnittelut mummille! 🎉

tuulikki kirjoitti...

Satayksivuotiaalle parhaat onnittelut! Tukka hyvin, kaikki hyvin, näin ne varmaan jo pieninä poikina ajattelevat!

Raija kirjoitti...

Parhaat onnittelut satayksivuotiaalle !

Petra kirjoitti...


Lämpimät onnittelut 101-vuotiaalle!