valkosipulin kynsissä

Italialaisen kokkauksen kotikurssia tuli sitten kokeiltua ja ruuat hyviksi huomattua , eikä valmistuskaan ollut liian vaikea , kun vieressä päivysti kokkauksen opettaja painetun sanan kanssa. Pareittain tehtiin , mikä tietysti nopeutti valmistusta , vaikka ottaahan kypsyminen aina oman aikansa . Mielenkiintoista . Tarina alkoi kutsusta , joka tupsahti sähköpostiini , kiitos siitä . Lupauksen perään sitten marssin intoa täynnä kyseiseen puoli-italialaiseen kotiin  -ja meinasin pökertyä jo ovella ! Valkosipuli ! Tokihan olin kuullut , mutta en todellakaan oivaltanut valkosipulin suurta ylivaltaa italialaisessa keittiössä ! Mutta pari pilleriä  ja lasi vettä , kyllä se siitä . Ja tottuihan siihen , kun keittiössä oli muutenkin suuri tuoksujen koktail ,se peitti sujuvasti yksittäiset tuoksut . Kaikkeen muuhun osallistuin , mutta sipulien leikkaamisen annoin parilleni .Syömiseenkin osallistuin ja kaikki maistui hyvälle , sipuleineen päivineen . Ilta oli onnistunut ja lupailin pyhästi valmistamani oppimaani italialaista ruokaa -mutta ilman valkosipulia .

Ratikalle kävellessä raikkaassa ulkoilmassa huomasin ympärilläni leijuvan omituisen kitkerän hajun , valkosipulihan se siinä . Säälin kanssamatkustajia , itsekin nousen pois  ja vaihdan paikkaa , jos lähelle sattuu valkosipulin syönyt matkustaja. Kotiin tullessa  kuoriuduin jo rappukäytävässä , päällysvaatteet , kengät ja laukun vein parvekkeelle , loput vaatteet riisuin pesukoneeseen ja kone päälle .Itse menin suihkuun ,kurlasin hampaita ja suuta erinäisillä aineilla , mutta silti mies ilmoitti minun haisevan  ! Itse tunsin kuinka yön kuluessa haju erittyi ihon läpi   , mutta olo ei ollut  hankala , ihme kyllä ,vatsa ja pää kestivät , tosin pillereiden avulla.

Kaksi päivää ja yötä kengät ja laukku tuulettuivat ja silti heti , kun päästin ne lämpimään , haju levisi huoneistoon . Jopa reseptipaperit antoivat oman tuoksunsa , nyt ne ovat ruttuisia saatuaan annoksen "air-fress "-suihkeesta . Että näin meillä . Jossa ei enää mennä hajustamaan itseä ei muita. Ja jossa raakaruoka edustaa pääasiassa sitä , mitä perhe syö . Onneksi Pikkumies oli kaupassa innoissaan nähdessään paprikaa ja kukkakaalia , niitä hän haluaa !
Ja sitten minulle kirjoitti yksi hyvän ruuan osaaja , että " ei hyvä valkosipuli vaatteisiin tartu !"

Se oli sitten se tarina. Tässä videossa on toinen  tarina ,koko päivän tarina .Se savustaa meidät ulos , tällä kertaa  ensin kävelylle Töölönlahden ympäri ,läpi Sanomatalon Hesarin kuvien näyttelyn ja elokuviin , katsomaan  rankalaista "Yksi päivä , kaksi yötä ".Kehuttu tyttönäyttelijä , ihan tuntematon minulle .Hyvä hän olikin , mutta koko elokuva oli tasaisen ikävää surkeutta , elämää , jonne ihmiset olivat ajautuneet ja josta he eivät osanneet nousta pois . Työtilanne, ajojahti  jota elokuva kuvasi , tuskin on ainakaan Suomessa mahdollinen , ehkä se oli vain elokuvallinen juttu .En kehuisi suuremmin . Ja syömässä käytiin Citykäytävän uudehkossa " ota ja punnitse" -kuppilassa .Tuoreita vihanneksia , kalaa kanaa jne , valintasi mukaan . Ei haissut valkosipuli eikä kukkaro suuremmin keventynyt .Helppoa kokkaamista .