lauantai 22. marraskuuta 2014

Satoi lunta





 Harvinainen kuva nykyisin , kaikki tyttäreni samassa kuvassa . Ja pian sekin meni ohi , kaksi lähti ja kolmas tekee töitä , niin että Mummille tulee tilaisuus hoidella Pikkumiestä ! Iltasuihku ja sitten isä hakee pojan kotiin ja ennen kuin auto on kääntynyt nurkan taakse , Pieni mies on sikeässä unessa  eikä herää ennen aamua ,vaikka kannetaan, riisutaan ja laitetaan sänkyyn . Tänään on Pikkumiehellä ollut todella ilon päivä , sillä Helsingissä satoi lunta ! Maa oli valkoinen ja puhdas lumi houkutti välittömästi lapsille esiin pulkat ja riemunkiljahdukset , toivottavasti Danielillekin Päiväkodissaan .Isänsä ilosta en mene sanomaan mitään , mutta ehkä hän nautti kun lapsi nautti . Kun nyt lumi säilyisi sunnuntaille , että pääsee Mummikin lumisille .

Torstain konsertti antoi odottaa paljon , sillä sekä kapellimestari että solisti olivat klarinetisteja  .Joku Carl Nielsen , tanskalainen , oli säveltänyt taiturimaisen klarinettikonserton , joka oli niin taiturimainen , että siinä oli vain jokunen kaunis melodinen kohta , loppu oli erilaisia vikkeliä lurituksia ja osaamisen huippua . Minua ei juuri miellytä pelkkä taiturimaisuus , klarinetti laulaa ja sen haluaisin kuulla . Toinen osa oli Bruckneria , sekavaa .Hiljaisuutta ja meteliä . Kun kotona tarvitaan korvatulpat , täällä niillä olisi myös ollut käyttöä . Oli miten oli , elävä musiikki voittaa aina .

Oli päästävä ulos valkoiseen lumeen .Kävelin Tokoinlahden ympäri ja ihailin luonnon kauneutta . Elokuvissa  meni ruotsalainen "Luokkakokous " , joka kiinnosti .Nimiosassa oli Anna Odel , joka näytteli luultavasti jollain tasolla myös itseään , samoin kaiketi toisetkin , sillä he esiintyivät omilla nimillään .Hieman pitkästyttävä tilitys yhdeksän vuoden kiusatuksi tulemisesta luokassa. Kuvaus elokuvan tekemisestä luokkakokous-elokuvassa .Pohdiskelua kunkin sijoittumisesta luokan hierarkiaan . Ajatus jäi näköjään mietityttämään katsojia , sillä aulassa oli kolmekymppisiä , jotka miettivät omaa sijoitustaan kouluaikanaan . Heitä vessajonossa kuunnellessa mietin , jotta minnekä sitä itse aikoinaan oli sijoittunut , mietittiinkö silloin tai sen jälkeen moisia ? Ehkä , mutta en kuitenkaan tunnista , ja liekö hedelmällistä moista enää pohtiakaan .Elokuva on kerännyt palkintoja Ruotsissa .

Huomenna menen "Italialaisen ruuan kursseille "  ystäväni italialaisen miniän kotiin . Taidan haista valkosipulille kotiin palatessani , joten varustaudun hyvin  : pesen hiukseni vasta huomenna , puen päälle entiset vaatteet , jotta voi laittaa ne pesuun välittömästi , otan mukaan päänsärkypillereitä ja iloisen , oppivaisen mielen .Miksikö sitten menen ? Totta kai , kun joku vaivautuu kutsumaan ja moiset järjestämään , sellaista tapahtuu nykyisin niin kovin harvoin . Ja aina on ilo oppia uusia asioita , vaikka sitten valkosipulin käyttö ruuassa ....






2 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Monipuolista on olosi ja elosi. Kiva lukea pikkumiehen riemusta ja tyttäriesi tapaamisesta.

Eritysterveiset valkosipuliselle ruokaporukalle. Ollapa mukana! Kutsu kävi, pitkä matka esti - kaikkea kivaa ei pääse nauttimaan.

Raija kirjoitti...

Minulla oli eilen asiaa keskustaan ja kun siellä olin niin minäkin kävin elokuvissa,katsoin Mielensäpahoittajan,pois tullessa sain sitten nauttia lumisateesta minäkin.