
Perheeni maailmalta tuli juhlimaan satavuotiasta .Käsittämättömän leppeä marraskuu näytti pimeän puolensa ja aurinko katosi suunnilleen koko sen viiden päivän ajaksi , jolloin Amerikan vävy Suomessa vietti. Satoi , mikä toivottavasti oli heille hieno juttu kaiken sen Kalifornian kuivuuden jälkeen , tosin sadetta ei voinut pussittaa ja viedä mennessään .Hakaniemessä on monta tasokasta hotellia , jonne voi hotellinjohtajan miehineen majoittaa ja toivoa , että he käyttävät aamunsa nauttien runsaasta hotelliaamiaisesta , sillä meidän aamiainen koostuu pääasiassa poran äänistä , teekupposesta ja siihen jotain päälle. Keskimmäinen nautiskeli näitä kaikkia, juttele siinä aamukahvisi äärellä korvatulpat korvissa !Kokeiltiin , mutta menestys oli heikko . Nyt on Amerikan vävy lentokoneessa suuntana LA. Toivottavasti , sillä tullessa oli ongelmia , ensin meni rikki kone LA:ssa ja sitten Finski NYK:ssä, ja tuntien odottelun jälkeen tytär löysi lennon LA:sta Amsterdamiin ja sieltä Helsinkiin , joten loppu hyvin .

Satavuotisjuhlat oli menestys , mikäli sitä mitataan vieraiden lukumäärällä . Hämmästystä herätti moni melkein muinoisesta elämästä ilmestynyt , niinkin voi sanoa , kun tapaamisista on kulunut kuutisenkymmentä vuotta ! Juhlittava jaksoi istuskella koko päivän , puheet nyt taisivat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos , mutta katsella aina voi ja sitä hän virkeästi teki koko juhlan ajan ! Shampanjat ja kakut tekivät kauppansa ja tungos oli välillä hyvin miellyttävä , oli suuren juhlan tuntua . Kukkia tuli joka maljakkoon ja purkkiin , mikä vain vettä kesti , nyt tuoksuu koko huoneisto !

Pikkumies herätti ihastusta jokaisessa , olihan hän ainoa kokonsa edustaja .Ikähaitari oli suuri , 97 vuotta . Onneksi Mummi oli taas kerran viisas ja otti sentään pari kertakäyttölasia talteen , "juhlamukin " myötä menee huonompikin ruoka Pikkumiehen massuun .
4 kommenttia:
Harvinainen juhla - monessakin mielessä! Satavuotiaiksi meistä tuskin kukaan yltää. Eikä LA:istäkään alvariinsa täällä pistäydytä. Pimeys = eksoottinen kaamos! :D Juhlan muisto elää pitkään myös synttärisankarin mielessä. Skål!
Upealta kuulostaa tai paremminkin näyttää, kun luen juttuasi harvinaisesta juhlasta kaukaisine vieraineen. Ja juhlakalu kesti näemmä komeasti kaiken hulinan. Siinä mallia meille perässä tulijoille.
Onnea satavuotiaalle.
Minäkin herään nykyään porakoneen "soittoon" kun naapurissa remontoidaan.
Hienot juhlat, mukava nahda niin monta tuttua!
Lähetä kommentti