sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Hengitä syvään

Jos oli eilen tiukka päivä , tänään oli sitten laiska päivä . Kaamos nukuttaa , ei viitsi silmiä avata ,kun pimeys on yhä ulkona. Kello taisi hipoa yhtä iltapäivällä , kun vihdoin nostin jalkani lattialle peiton alta.Eläkeläisen ulkoilu hoituu usein avaamalla parvekkeen ovi selälleen , pitämällä silmät kiinni ja HENGITTÄMÄLLÄ .Ja ne ainoat hetket näin suotuisaan ulkoilluun ovat nykyisin viikonloput , sillä naapurissa purku jatkuu .Enää on yksi kerros purkamatta, ei tarvitse kaverinkaan hermoilla traktorinsa kopissa , sillä nyt yltää jo nosturin nokka kettinkeineen tipauttamaan kerroksesta toiselle.Mielenkiinnolla seurasin hitsaajan touhuja , hetkittäin liekit nuolivat kaverin takamuksia , mutta suuremmilta murheilta vissiiin säästyttiin .


Televisio suoltaa urheilua päivät pitkät,mies viihtyy yksinään sohvalla.Pimeys ja tihkusade sopivat loistavasti ikuisesti jatkuvaan harrastukseeni : Pengo laatikoitasi .Kun ei ole enää suurta taloa , ei mökkiä , ei lapsia , koiraa sotkemassa , niin ainahan voin piipahtaa Varastossa imuroimassa ja tuntea itseni tarpeelliseksi.Siellä ne banaanilaatikot ovat odottaneet pääsyä uuteen mökkiin (tai vanhaan, joka on tyhjillään ..), vähentyneet muutamalla , lisääntyneet nuorimman nyssyköillä , lopputulos kuin hölmöläisen peiton jatkaminen.

Hyvän ystävän dementia on edennyt hurjaa vauhtia .Fyysisesti hän on vielä läsnä , mutta yhteyttä entiseen ystävääni ei enää ole .Hän on aivan toinen ihminen ja mietin , että kun vain osaisin... ja voinko tehdä mitään ...
















1 kommentti:

tuulikki kirjoitti...

Kenties parasta on, että muistat käydä dementikkoystävääsi tapaamassa - ihmiset ympäriltä väistämättä vähenevät. Vaikka oma äitini ei meitä lapsiaankaan enää tuntenut, hän nautti siitä että hänen luonaan käytiin, juotiin kahvia tai kaakaota yhdessä ja joskus jopa laulettiin niitä lauluja, jotka hänelle olivat tuttuja. Silloin eloa ja hymyä tuli erityisesti hänen kasvoilleen. Myös kädestä kiinni pitäminen loi turvallisuuden tunnetta.