Kävelin marraskuun tuulessa , taivaalta tuli jotain märkää ,oli pimeää.Olin tulossa muutaman tunnin kestäneestä bridgestä ,kevyt päivä , muuta ohjelmaa ei ollut. Eilinen olikin sitä runsaampi , vaihteleva. Ystävä on avustajana Eduskunnassa ja lupasi meille kierroksen talossa. Lehterillä olen istunut ennenkin kuuntelemassa
kyselytunnin vastauksia, joten se paikka oli tuttu .Mutta muu osa talosta oli näkemättä , eihän sinne nytkään joka osaan päässyt , mutta jo Suuren Valtiosalin
näkeminen kannatti .Ei pelkästään siksi , että itse sali oli upeaakin upeampaa työtä ,vaan jo siksi , että osuimme keskelle "torkkupeittodraamaa "! Kyseinen kiistakapula oli sijoitettu Valtiosalin museotuolille kuvattavaksi ja tänään se oli sitten päässyt Hesarin sivulle närkästystä aiheuttamaan . Peitto oli muuten suomalaista käsityötä , luultavasti pellavasekoitteista villaa ja kaunis.Torkkui sen alla tai ei , hyvin se edusti kotimaista osaamista.
http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/lapsi
Kadun toisella puolella on Hakasalmen Huvila ja siellä näyttely , johon linkki tuossa yläpuolella.Nostalgista mustavalkokuvaa seitkytluvulta Helsingistä .
Minulla (ja monella muullakin ) on samanlaisia kuvia albumit täynnä , lapsia puistossa ,ihmisiä toimissaan, katunäkymiä ja tapahtumia.Kallion Karhupuistossa on pelattu shakkia , lapset ja aikuiset yhdessä . Miten se elo on muuttunut turvallisesta ihmisläheisestä yhteiselosta vartioiduksi ,pelokkaaksi lokeroelämäksi?Miksi vapaana kasvaneista lapsistamme on tullut omiaan ylivahtivia vanhempia ?Eikös sanota , että pelko kasvattaa pelkoa.... Näyttelystä olikin muutama metri Finlandiataloon , jossa odotti Leif Segerstam ja Gergely Boganyi, unkarilainen 1974 syntynyt pianisti .Oli lupa odottaa hyvää ja kaunista , mutta sitä ei tullut .Taiturimainen pianisti väsytti yleisönsä ylipitkällä , todella kaaosmaisella sinfonisella konsertolla,en löytänyt siitä mitään kaunista .Väliajan jälkeen seurasi sinfonia , jonka piti olla viisiosainen , mutta jonka Segerstam vetäisi kolmessa . Onneksemme, sillä siitäkään ei löytynyt kuunneltavaa kuin alkujen muutamat soinnut.Ellei pianistissa olisi
kyselytunnin vastauksia, joten se paikka oli tuttu .Mutta muu osa talosta oli näkemättä , eihän sinne nytkään joka osaan päässyt , mutta jo Suuren Valtiosalin
näkeminen kannatti .Ei pelkästään siksi , että itse sali oli upeaakin upeampaa työtä ,vaan jo siksi , että osuimme keskelle "torkkupeittodraamaa "! Kyseinen kiistakapula oli sijoitettu Valtiosalin museotuolille kuvattavaksi ja tänään se oli sitten päässyt Hesarin sivulle närkästystä aiheuttamaan . Peitto oli muuten suomalaista käsityötä , luultavasti pellavasekoitteista villaa ja kaunis.Torkkui sen alla tai ei , hyvin se edusti kotimaista osaamista.http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/lapsi
Kadun toisella puolella on Hakasalmen Huvila ja siellä näyttely , johon linkki tuossa yläpuolella.Nostalgista mustavalkokuvaa seitkytluvulta Helsingistä .
Minulla (ja monella muullakin ) on samanlaisia kuvia albumit täynnä , lapsia puistossa ,ihmisiä toimissaan, katunäkymiä ja tapahtumia.Kallion Karhupuistossa on pelattu shakkia , lapset ja aikuiset yhdessä . Miten se elo on muuttunut turvallisesta ihmisläheisestä yhteiselosta vartioiduksi ,pelokkaaksi lokeroelämäksi?Miksi vapaana kasvaneista lapsistamme on tullut omiaan ylivahtivia vanhempia ?Eikös sanota , että pelko kasvattaa pelkoa.... Näyttelystä olikin muutama metri Finlandiataloon , jossa odotti Leif Segerstam ja Gergely Boganyi, unkarilainen 1974 syntynyt pianisti .Oli lupa odottaa hyvää ja kaunista , mutta sitä ei tullut .Taiturimainen pianisti väsytti yleisönsä ylipitkällä , todella kaaosmaisella sinfonisella konsertolla,en löytänyt siitä mitään kaunista .Väliajan jälkeen seurasi sinfonia , jonka piti olla viisiosainen , mutta jonka Segerstam vetäisi kolmessa . Onneksemme, sillä siitäkään ei löytynyt kuunneltavaa kuin alkujen muutamat soinnut.Ellei pianistissa olisiyhdeksi illaksi silmän ruokaa 
, olisi ilta ollut täydellinen katastrofi , nyt se oli vain nukuttavan pitkästyttävä
.
, olisi ilta ollut täydellinen katastrofi , nyt se oli vain nukuttavan pitkästyttävä.
Tätä kirjoittaessa jäinkin sitten kiinni Ristojen kuviin .Ja tiedän , mitä seuraavaksi selaan - niitä omia seitkytluvun mustavalkoisia.Kaikki kansioissa teksteineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti