Olisipa hiljaista

Teatteri Avoimet ovet esittää samana iltana kolme Minna Canthin novellia, joista jokainen nähdään nyt ensimmäistä kertaa näyttämöversiona.
Heini Tola on ohjannut ja dramatisoinut novelleista Lain mukaan, Ompelija ja Kodista pois itsenäisiä pienoisnäytelmiä. Ne kantavat yhteistä nimeä Canthia.
Kaikkia tekstejä yhdistää nainen, jonka elämässä on tapahtumassa ratkaiseva käänne. Kaikki kolme naista päätyvät erilaisiin ratkaisuihin: yksi mukautuu, toinen tuhoutuu ja kolmas vapautuu.

Canthian rooleissa nähdään Paavo Kerosuo, Petriikka Pohjanheimo, Ella Pyhältö, Timo Ruuskanen ja Outi Vuoriranta.

Kävin katsomassa .Pieni näyttämö ja yleisön läheisyys sopivat hyvin tarinoihin , joista varsinkin viimeinen oli jopa minusta hyvä , niin modernia hyppelyä kuin esitykset olivatkin . Pidin Petriikka Pohjanheimon roolisuorituksista eniten , hänen veikeät ilmeensä lumosivat , niitä tuli seurattua eniten .Kyllä muutkin osansa suorittivat .Yleisö koostui naisista , ikäisistäni , vain viisi miestä oli uskaltanut seuraan ja yksi ainakin pakotettuna .Hän istui vastapäätä viinilasi kädessä , monta nautittuna ja naureskeli , kun Minnan näytelmän nuori nainen tuhoutuu miehen hylkäämänä .

Viikko on ollut hektinen ja pieniä salaisuuksi täynnä .Olen pysytellyt pois koneen äärestä , jotta en kertoisi niitä liian aikaisin .Enkä raota verhoa ihan vieläkään . Pelipäivät ovat jatkuneet pari kertaa viikossa , se rytmittää viikonpäivät ja pitää mielestä pois ikävöivät ajatukset syksyisestä metsästä .Tosin miehen muistutus hirvikärpäsistä laimentaa haaveita sienimetsän ihanuudesta .Sitäpaitsi kaapit on täynnä sekä marja -että sienipurkkeja ja viereisen torin kojut hyllyvät syksyn satoa.

Tänään oli melkein kesä . Kiviseinät alkoivat puristaa ja oli lähdettävä liikkeelle , etsittävä edes jonkinlaista luontoa .Kiitos suuri Yläkertaan Kasvitieteellisen Puutarhasta !Kesän olivat huomannneet muutkin , en ollut ainoa teepaitalainen , paljaita käsivarsia oli useita .Myös jokunen ulkolainen toppatakissaan , kylmään Suomeen kun oli tullut .

Kirja "Sonaatti Miriamille " on loppusuoralla , kirjoittaja kirjoitti myös "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ", josta pidin todella paljon .Tämä teos vie minut Krakowaan , jossa juuri kesällä kävimme.On jotenkin ylevää tuntea seudut , joissa päähenkilö liikkuu .Ja ahdistavaa huomata , että taas kerran joudun kulkemaan jonkun mukana Auschwitzin krematorioissa .Mielenkiintoinen kirja, hidas luettava.

Katselen mielelläni ihmisiä .Penkeillä oli nuoria , selvästi kasvitieteen opiskelijoita , muutama turisti , nuori pari oli leiriytynyt lastensa kanssa nurmikolle ja tuonut retkikorin mukanaan .Viereisellä penkillä istui vanha pariskunta ,vaimo oli rullatuolissa .Mielessä pyöri ajatus , voisi se elämä olla noinkin .On se kumma , kun ihminen ei osaa olla tyytyväinen jo pelkästään siitä , että on terve , kävelee omilla jaloillaan ja ajattelee omilla aivoillaan.