Naiskuvia

Suomenlahden sisaret kertoo vielä elossa olevien suomalaisten lottien ja virolaisten naiskodukaitselaisten 1920-luvulla alkaneesta yhteistoiminnasta, ja heidän toisen maailmansodan aikaisista kohtaloistaan. Naisten kertomuksista heijastuvat totalitarismin voittokulku 1930-luvun Euroopassa, sekä sotilaalliset toimet Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa. Tarinasta käy ilmi, että ennen sotaa suomalaiset ja virolaiset lotat tekivät tiivistä yhteistyötä ja harjoittelivat tulevia kriisitilanteita varten. Imbi Pajun ohjaama dokumentti lähestyy tätä yhteistyötä eräänlaisena esifeminismin muotona, joka antoi näille naisille ja tytöille mahdollisuuden toimia itsenäisesti ja ilman miesten ohjausta.
Dokumentti rakentuu naisten tarinoista, ja siinä nähdään myös ainutlaatuista arkistomateriaalia, joka syventää kertomusten ajankuvaa. Draama kasvaa vähitellen, ja kuvaa Suomen ja Viron lähimenneisyyttä usean päähenkilön kautta. Dokumentissa iäkkäät naiset tapaavat toisensa vuosien jälkeen ja jakavat sekä keskenään että elokuvayleisön kanssa vaiettuja muistojaan. Menneisyys punoutuu nykyisyyteen erityisesti Elisabeth Rehnin tarinassa, jossa entisestä lottatytöstä tulee puolustusministeri ja YK:n ihmisoikeustarkkailija Balkanilla.

Naisliitossa esitettiin eilen Imbi Pajun elokuva "Suomenlahden sisaret " .Itse tekijä oli kertomassa elokuvastaan ja sen synnystä ,omista tuntemuksistaan entisenä kommunistivallan kasvattina .Sofi Oksasen kanssa yhteistyötä tekevänä hän hämmästytti minua sanoessaan ymmärtävänsä elämäänsä neuvostovallan alla , hyväksyvänsä ajan omalla kohdallaan , osana elettyä historiaa .Hirmutöitä ja väkivaltaa ei voi hyväksyä , hologaustia ei saa unohtaa , mutta elämä kantaa eteenpäin , menneessä ei voi elää.Syy avarakatseisuuteen löytyy kuulemma ehkä muusikon ja taiteilijan luonteesta .Kadehdin tuota luonteenpiirrettä.

Häpeäkseni minun on tunnustettava , että itse elokuva ei juuri koskettanut .Kesän aikana olen nähnyt ja kokenut niin runsaasti tietoa Hittlerin ja Stalinin hirmuteoista , että tämänkertainen kauheus valui ylitseni ilman suuria kyyneleitä , niin on ihminen turrutettu hirmuteoilla.En ole asiasta ylpeä.

Sain eilen loppuun Mazzarellan "Matkalla puoleen hintaan " .Kirja teki elämisen surkeaksi , vaikka sen tarkoitus oli ilmiselvästi päinvastainen .Huumorilla tai ei , mutta asioiden tekeminen ja huomioiminen "viimeistä kertaa " ei juuri riemastuttanut .Eläkkeellä tai en , aion tehdä ainakin muutaman asian uudelleen , ihan vaan kiusaksi elämälle. Ja Mazzarellalle.

Esplanadin puisto on taas saanut Manolo Valdesin patsaita kansalaisten ihailtaviksi.Naisten päitä perhosineen ja kukkasineen .Sopivat puistoon , liekö ollut tilaustyö Mantan seuraksi. Soisin niiden jäävän paikalleen , näiden hiuksille lumikin tekisi oman teoksensa .