torstai 7. tammikuuta 2010

Helsingissä



Juuri perustetun Kaivopuiston kylpylä on tuhoutunut aikojen myllerryksessä, mutta Kaivohuone todistaa vielä monista hauskoista hetkistä ja kylpylävieraiden iloista. Olen aina pitänyt Ruotsista, jonka historiaan teosteni usein kuvaama läntinen Suomi niin kiinteästi liittyy. Nyt sain vierailla Upsalassa ja sukeltaa sen kulttuurin kyllästämään 1800-lukuun , kertoo kirjailija Pirjo Tuominen.
"Naistenvalssi "jatkaa "Kotiopettajan" tarinaa .Tuomisen kerronta kuljettaa mukaansa tempaavasti lukijaa pitkin Helsingin niemeä , jossa elämä on aikalailla vauhdikasta , tosin paremmalle säädylle .Vaikka tuohan se vauhdin myös palveluskunnalle , sillä herrasväkeä on hoideltava milloin Upsalassa , milloin rantakaupungeissa .Promootiojuhlat Helsingissä toivat oman lisänsä kestitykseen sekä vaatetukseen , rahaa tarvittiin. Ja kuntoa , sillä kerrotaan poloneesin kestäneen tunnin ja varsinaisen juhla-aterian nautinta-aika oli kello puoli kolme yöllä ! Juhlinta kesti viikon .Ei voi muuta kuin hattua nostaa herrasväen viinapäälle ja fysiikalle !Niin mielelleni mieluisaksi kuin moinen aikataulu olisikin , täytyy myöntää , että viikon rupeama olisi liikaa jopa nuoruusajan minälle.
Ollaan Helsingissä .Myllypuron lähiössä .Ei uskoisi , että sielläkin on onnistuttu säästämään luontoa ihmisen onneksi .Kävin ulkoiluttamassa ystävääni , joka hiukan purnaten tallusti kanssani paksun lumihangen keskellä . Olipa kaunista !

2 kommenttia:

Arto kirjoitti...

Kaunista on!
Tässä uudenvuodenaikaan kun oli kuunpimennyskin, Kuu Maa ja Aurinko oliuvat samalla akselilla ja Kuun valo vallan häikäisevä yölläkin. Kun muutimme tänne metsään, niin ajattelin, kuinkakohan synkkää siellä on; mutta täällä on yölläkin kirkasta. Kaupungin valot siintävät pilvisinä iltoina länneltä kuin muistan klerrotun Pietarin valojen näkyneen Terijoella asti pimeinä pakkasöinä. Asumme kaupungissa, mutta niin kaukana sen huiskeesta, ei kuulu mitään, ei näy kuin siellä täällä järven rannalla valoja talvipirteissä. Täällä entisen Yoldiameren suolataskun päällä elämä tuntuu palanneen jopa 40-luvulle asti. Tämä on minun Karjalani, viereinen järvi kuin Laatokan lahti, pitkä, kapea ja syvä, tie tänne kumpuileva ja kovin kiharainen, täällä on ihanaa!! terv Arto

vanski kirjoitti...

Tunnen tunteen kuutamolla....ihan koskee...