Vappu tuli ja meni

Vappua juhlittiin tänä vuonna kesäisissä merkissä , aurinko paistoi siniseltä taivaalta , tuuli oli leppeä ja kaikki halusivat ulos -ja Mantalle ! Meitä oli siellä arviolta viisikymmentä tuhatta , tungos oli iloisen vappuinen .Ja Manta sai lakkinsa , liekö ollut Hankenin oikeus tänä vuonna , sillä ystäväni PV:n tyttärentytär keikkui korkeuksissa nosturin nokassa lakittamisseremoniassa.
Vappupäivä onnistui yllättämään oikealla vanhan ajan kulkueella sillan yli Hakaniemen torille . Punaista näkyi runsaasti , iskulauseitakin oli ja lauluakin viriteltiin , joskin kalpeana esityksenä verrattuna vuosien takaisiin .Yritystä lie ollut , sillä yhden seipään nenässä liehui ystävämme Lenin tulipunaisella kankaalla . Siinä oli jo kunnon Vapputunnelmaa !

Iltapäivä menikin Vapun syntymäpäivää juhliessa, onneton kun on sattunut syntymään päivänä , jolloin vieraiden tulemista ei voinne estää.Hyvät oli tarjoilut , siitä suuri kiitos .Ja kotona illan painikkeeksi murennettiin tippaleipää ja ryypättiin kotitekoista simaa. Valkolakki takaisin kaappiin ja vappu oli taas tältä vuodelta ohi.

Lauantaina meidät oli kutsuttu Lahteen ,kuulemaan ja näkemään "Pariisin Pikku Varpusta" kaupunginteatteriin.Piafia lauluineen esitti kolme eri naista , Elsa Saisio , Lumikki Kouki ja Mirja Räty.Laulut olivat tuttujakin tutumpia , miten lie korvaan jääneet sanoja myöten .Tuttu ei sen sijaan ollut Piafin elämän surkeus .Suuri lahjakkuus , joka ei koskaan noussut katutytön tasosta ylemmäksi , huolimatta taloudellisesta menestyksestä .Edith Piaf oli säälittävä surkimus ,miesten , alkoholin ja huumeiden orja. Mutta hänen laulunsa , ne ovat jääneet kuulijan mieleen.Kolme Piafia esitti ne kiitettävästi.

Kesä keikkui jo ovella , muutama puu oli hiirenkorvalla .Paljaat sääret kesäkengissä tuntui ylelliseltä kävellessämme mäkeä ylös nauttimaan ruhtinaallista illallista ystävien seurassa .Hyvä ruoka , kaunis kattaus ja mukava seura , kiitos.

Édith Piaf, oikealta nimeltään Édith Giovanna Gassion (1915-1963) oli Ranskan rakastetuimpia laulajattaria. Pienen kokonsa takia hän sai lempinimen La Môme Piaf – pikku varpunen. Piaf nousi nykyiseen maineeseensa kuitenkin vasta kuolemansa jälkeen. Piafin tunnetuimmat laulut ovat La vie en rose (1944), Hymne a l'amour (1949), Milord (1959) ja Non, je ne regrette rien (1960).Piafilla oli vaiherikas ja osin traaginenkin elämä. Hän vietti lapsena pitkiä aikoja erossa vanhemmistaan, asuen bordellia emännöivän isoäitinsä luona Normandiassa. Hän menetti lapsuudessaan joksikin aikaa näkönsä, mutta ei jäänyt pysyvästi sokeaksi. 16-vuotiaana hän koki ensirakkautensa. Suhteen hedelmänä Piaf sai Marcelleksi ristityn tytön, joka kuitenkin menehtyi pian. Piafin suurin rakkaus oli nyrkkeilijä Marcel Cerdan, joka kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1949. Laulajatar itse loukkaantui auto-onnettomuudessa kahta vuotta myöhemmin. Hän sai kipuihinsa lääkkeeksi morfiinia, josta tuli sittemmin riippuvaiseksi. Piaf kuoli 47-vuotiaana syöpään vuonna 1963 Ranskan Rivieralla. Hautajaisten kerrotaan olleen ainoa toisen maailmansodan jälkeinen tapahtuma, joka pysäytti koko Pariisin liikenteen.